Mieleni sanoi RIKS-RAKS-POKS
Olen sairastunut masennukseen yli kymmenen vuotta sitten. Väsymykseni oli kokonaisvaltainen, arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaat vaatteet, leikitin heidät ja hoidin, mutta kroppani ei jaksanut mitään muuta. Isoissa kompastuksissa elämässäni, tuo ystäväni masennus nostaa päätään. Olen osannut tasapainoilla sen kanssa todella hyvin tänne saakka. Viime vuoden loppu toi elämääni paljon negatiivisuutta ja sitä, että minut yritettiin väkisin laittaa muottiin, tapaan toimia joka ei ole minun tapani toimia. Jouduin miettimään paljon, sitä mihin olen päässyt, mitä olen itse saavuttanut ja mitä oikeasti elämässä tahdon. Olin kuin puun ja kuoren välissä. Kymmenessä vuodessa on oppinut käsittelemään omia tunteitaan jo paremmin, mutta vielä on paljon harjoiteltavaa ja lisäksi armollisuus itseäni kohtaan on todella vaikeaa, on vaikeaa katsoa itseä lempein silmin, silloin, kun voimat on vähissä ja saat tehtyä vain ne välttämättömimmät työt kotona. Itselleni ki...