Mieleni sanoi RIKS-RAKS-POKS

Olen sairastunut masennukseen yli kymmenen vuotta sitten.

Väsymykseni oli kokonaisvaltainen, 

arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaat vaatteet, leikitin heidät ja hoidin, mutta kroppani ei jaksanut mitään muuta. 

Isoissa kompastuksissa elämässäni, tuo ystäväni masennus nostaa päätään. Olen osannut tasapainoilla sen kanssa todella hyvin tänne saakka.

Viime vuoden loppu toi elämääni paljon negatiivisuutta ja sitä, että minut yritettiin väkisin laittaa muottiin, tapaan toimia joka ei ole minun tapani toimia. 

Jouduin miettimään paljon, sitä mihin olen päässyt, mitä olen itse saavuttanut ja mitä oikeasti elämässä tahdon. 

Olin kuin puun ja kuoren välissä.

Kymmenessä vuodessa on oppinut käsittelemään omia tunteitaan jo paremmin, mutta vielä on paljon harjoiteltavaa ja lisäksi armollisuus itseäni kohtaan on todella vaikeaa, on vaikeaa katsoa itseä lempein silmin, silloin, kun voimat on vähissä ja saat tehtyä vain ne välttämättömimmät työt kotona. 

Itselleni kirjoittaminen on tuonut todella paljon sitä tunteiden purkua, ennen se oli terapia. Terapiasta sain tavallaan työkaluja, joita osaan nyt itse käyttää tarvittaessa. Terapiaa ennen käsittelin kaiken, niin ilot, vihat ja surut päihteillä. 

Arjessa yrittää ottaa niitä pieniä hetkiä itselleen, 

mutta niistäkin tuntee syyllisyyttä, vaikka mieheni aina kannustaakin omaan aikaan ja painottaa sitä, että olen sen ansainnut, eikä se ole keneltäkään pois. Hyvinä päivinä sen ymmärtää, mutta, kun huonona päivänä tunteet heittää melkoista oravanpyörää on sekin hankalaa. 

Aina olen ajatellut, että itse olen saanut eniten voimia vertaistuesta ja sen takia aina tännekin kirjoitan, jotta jos edes yksi ihminen saa jotain kirjoituksistani, olen onnistunut. 

Lisäksi jaan paljon mietelauseita tai pieniä ajatuksia, joka päivä somessa, niissä on sitä jotakin ja toivon, että sieltä löytyy aina joku valonpilkahdus jollekin. 

Tämän vuoden puolella sainkin aivan ihania viestejä ihmiseltä, joka on elämääni tullut muutaman mutkan kautta. Hän kertoi sitä, kuinka oli saanut noista lausahduksista itselleen paljon. Ja se, kuinka hän asiat esitti taas minulle, toi minulle hyvää mieltä ja onnistumisen kokemusta. 

Tässä nousee mieleeni ajatus, jota olen pitänyt itselleni itsestään selvänä jo vuosia. Laitetaan hyvä kiertämään, kohdellaan toista, kuin toivoisi toisen kohtelevan sinua... 

Anna hyvän kiertää- elokuva on tuonut tämän ajatuksen minulle vain konkreettisemmaksi. 

Anna hyvän kiertää – Wikipedia

Kun loppu vuodesta minua yritettiin saada lannistumaan ja ajattelemaan, että minusta ei ole mihinkään, olin jo antaa periksi. Sitten käänsin jälleen sen kaiken omaksi vahvuudekseni ja lupasin itselleni katsoa päivä kerrallaan, mitä elämä minulle tuo tai suo. 

Tässä sitä ollaan tammikuun puolessa välin mietiskellen mennyttä ja tuumaillen tulevaa. Toivon kovasti tästäkin vuodesta saavani paljon irti, paljon uutta ja opettavaista. Toivoisin saavani voimavarat siihen kuntoon, että ei tarvitsisi joka päivä miettiä, jaksanko tätä nyt tai jaksanko tätä tällä viikolla. 

Toivoisin, että saisin voimavaroja lisää, saisin pidettyä rakkaisiin ystäviin ja läheisiin yhteyttä helpommin, että se ei olisi pinnistelyjen kautta tulevaa. Mutta onneksi ystävät ja läheiset ovat ymmärtäneet, että sosiaaliset tilanteet kuluttavat minua niin, että yksi puhelukin voi olla liikaa. He ovat olleet tukena ja pysyneet vierellä silloinkin, kun ehkä vähiten sitä on ansainnut. 

Ellinoora - Elefantin paino (virallinen musiikkivideo) (youtube.com)

“On tärkeää olla rohkea, vaikka et aina tietäisikään miten kaikki päättyy.”

— Muumipeikko

                                        💜Jenni💜

                                    Muistakaa rakastaa

kuvat;bixabay

Isänpäivä

Meillä kaikilla on isä, 

joillakin meillä on ollut onni saada kasvaa ja tutustua häneen, toisin,

kuin toisilla, 

jotka eivät ole nähneet isäänsä koskaan, osa on menettänyt isänsä tai osalla on maailman paras bonus isä, isäpuoli tai jokin rakas läheinen, jonka mieltää isäksi. 

Tänä päivänä perheitä on erilaisia  ja sen myötä bonus iskät ja isäpuolet ovat arkipäivää. 

Meidän perheessä isänpäivää vietetään meidän perheen isän kunniaksi. Muistamme tietysti myös poikiemme  ukkeja ja menehtyneitä ukkeja, isoukkeja ja pojan biologista isää. Kynttilät käymme sytyttämässä mahdollisuuksien mukaan ja pihalle syttyy aina kynttilät. uusperheemme myötä myös ukkeja on tuplasti muistettavana. 

Lisäksi olemme saaneet taivaanlahjan pojallemme, Kaakin. Hän on ollut tuon pojan ukki pienestä pitäen, vaikka meillä ei ole mitään verisiteitä toisiimme. 

Rauhoitamme päivää ja teemme vähän sitä mitä iskä tahtoo. Emme tee yleensä sen kummemmin juhlaa tästä päivästä, vaan nautimme siitä, kun saamme olla yhdessä kotona. 

Päivä tuo tietenkin mieleemme myös sen haikeuden, kun osa ukeistamme on jo kuollut, samoin, 

kuin poikamme isä.

Isänpäivänä tulee miettineeksi niitä asioita tai taitoja mitä ukeilta on oppinut lapsena ja mitä heidän kanssaan puuhasteli. Toinen ukeistani kuljetti minua veneellä saarissa metsämansikoita keräämässä, minne mummo oli tehnyt eväät, nuo ovat aivan ihania muistoja. Käytti minua hillasoilla ja kalastus mökillä, oli yhteinen harrastus. Kun taas toinen ukkini oli vielä pitkään työelämässä, kun olin lapsi, mutta heillä vietin aikaa serkkuni ja veljeni kanssa kesäisin ja viikonloppuisin aika paljonkin. Myös lapin reissuja teimme useita yhdessä. Molemmissa ukeissa arvostin sitä rauhallisuutta ja hyvää huumorintajua. Heistä huokui tieto ja elämän viisaus. Tänä päivänä toivon heidän olevan ylpeitä lapsenlapsista ja lapsenlapsenlapsistaan, että heidän olisi hyvä olla. 

Sitten pääsemme kipeään aiheeseen. 

Entäs, kun on isä fyysisesti vielä täällä, mutta oletkin menettänyt hänet kuningas alkoholille ja muistikin tekee tepposia. Et voi radikaalisti surra ja tehdä lopullista surutyötä, että hän olisi kuollut, vaan teet uutta matkaa ja opettelet pysymään vierellä, tarvittaessa, sitoutumatta, että se ei söisi omia voimavaroja loppuun. Kuuntelet samat haukut useita kertoja ja toistat samoja asioita useita kertoja. Pyydät isääsi kirjottamaan asioita ylös, että helpompi olisi muistaa, mutta siinä se sitten viinanpiru olkapäällä käskee kännipäissään repiä kaikki muistilaput. Hän on niin täynnä kaikkea sitä turhautumista, viinanpirua ja yksinäisyyttä, hänen on helppo syyttää meitä läheisiä monista asioista, vaikka hän sisimmässään onkin tuo mahtavin ja rakkain isä, joka ei meille varmasti mitään pahaa tarkoittaisikaan. Hän on menettämässä otetta elämään ja hän työntää meitä läheisiään pois ja toisessa hetkessä soittaa sen kymmenen kertaa päivässä ja minun pitäisi keretä istua siinä puhelimessa tunnista toiseen. Se ei vain näin työssä käyvänä ja perheellisenä ole mitenkään mahdollista. Hoidonpiiriin hän ei tahdo, epäilee kaikkia. 

Tämä tuo mieleeni sen, kuinka paljon näitä yksinäisiä sieluja on, jotka erakoituvat oman sairautensa vuoksi. Istuvat yksin kotona päivästä toiseen ja miettivät oliko nyt aamu vai ilta, herätäkkö vai jatkaako unia. Päivässä ei ole mitään mikä jäsentelisi päivän ja erottaisi yön päivästä.

Viinanpiru olkapäällä hänelle on aivan sama nukkuuko päivällä vai yöllä. Kun korkki on auki tulee katkeruuksissaan haukuttua läheiset ja ties kenet muutkin. Sosiaalihuollon huoli ilmoituksilla ei ole mitään virkaa, niitä on täytelty vuosien saatossa useita ja he käyvät ovella kysymässä onko kaikki hyvin, voitaisko tulla sisälle ja jutella hiukan, eihän hän ketään sinne laske ja käskee heidänkin painuvan helvettiin. Näin hän tekee itselleen hallaa koko ajan. Korkin mentäessä kiinni hän ei muista mistään mitään, siihen on aina hyvä suojautua. Mutta ei, vaikka olen hänen tytär, ei minunkaan tarvitse aina kuunnella syytöksiä ja haukkumisia. Hän nakertaa pieni pala kerrallaan meidän suhdettamme rakoilevaksi reikäjuustoksi. En tiedä pystyykö ihminen antamaan kaikkea edes anteeksi, vaikka se, kuinka olisi viinanpiru olkapäällä tehtykkin. Toinen nakertava tekijä on, kun hän lyö puhelimen viikoksi kiinni, en tiedä mitä hän tällä odottaa saavuttavan, mutta näin se sairasmieli teetättää.

Aina olen hänelle painottanut, että jos hätä on, soitetaan ambulanssi tms. ei minulle, mutta usein hän on soittanut minulle, kun viinanpirun kanssa on mennytkin useampi viikko, sydän tykyttää, hän on unohtanut syödä ja ei enää ole tiennyt onko ilta vai päivä, mikä viikonpäivä on tai missä hän edes on. Noina hetkinä tunnen tuskaa, kuinka kadoksissa tuo ihminen on, kuinka hänestä on voinut tulla tuollainen, ihminen, joka ei hyväksynyt päivä olutta, ihminen, joka aina ajatteli lastensa parasta, ihminen...

Vaikka meillä mielessämme onkin rakkaus isiämme kohtaan näin isänpäivänä voi tämä useille olla vaikeakin päivä. 

Heille tahtoisin sanoa, ette ole yksin.

Kappale; Kaija Koo, Isä 

www.youtube.com/watch?v=oStu7A4bFNw

Kaikesta tästä huonosta tunteestani huolimatta, 

toivotan kaikille maailman iseille, ukeille, bonuksille ja puolikkaille maailman parhainta isänpäivää, olette ansainneet tämän päivän. 

Haluan myös kiittää kaikkia ukkeja, 

poikiemme elämässä, 

kiitos pojille annetusta ajasta, 

kiitos rakkaudesta ja 

kiitos kun olette läsnä.

Kiitän myös isääni turvallisesta lapsuudesta 💗

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

ps. Iskälleni pelkkä Pönni 💗

Marraskuun pimeät illat

Paljon puhutaan, kun saapuu syksy, pimeät illat, märkä maa ja pitkä talvi, ihmiset hiukan vaipuvat tietynlaiseen horrokseen odottaen joulua, toisilla jo näin marraskuussa joulu kiireet painaa päälle. 

Itse olen tänä syksynä tehnyt ehkä hiukan liian kovaa tahtia töitä yms. nyt on aika pysähtyä, miettiä mikä on oikeasti tärkeää. Itsensä arvostaminen ilman, että pitää koko ajan suorittaa, on ollut itselläni vaikeinta elämässäni. 

Olen aikoinaan rimpuillut amfetamiini reflat omassa sängyssä itseäni kuunnellen, olen noussut ylös, vaikka minut monesti lyötiin maahan, olen pärjännyt yksinhuoltajana kahden lapsen kanssa....miksi en osaisi jo kunnioittaa itseäni... 

Olen tehnyt henkisen kasvun ihmisenä viimeisen 7vuoden aikana. Opetellut uusiksi hyväksymään itseni, hyväksymään, että aina ei ole pakko jaksaa, joskus voi sanoa ei, se on jopa suotavaa. 

Minulla on ollut upeita ihmisiä ympärillä, jotka eivät ole sanoneet minua laiskaksi, vaikka en ole aina jaksanut. Ystävilläni täytyy olla lehmän hermot, koska minä olen pimennossa, en jaksa soitella iltaisin tai ennen töihin lähtöä. Olen työssäni koko ajan saatavilla ja nuoria varten, ennen töitä yritän käynnistää itseäni ja iltaisin en jaksa enää mitään. Erityisherkkyyteni vuoksi kuormitun herkästi. 

Perheeni on joutunut paljon myötäilemään minun väsymykseni kanssa ja joskus tuntuu, että en ole riittävä äitinä, mutta yritän siinäkin olla armollinen ja muistuttaa itseäni, että teen parhaani ja sen täytyy riittää. 

Syksyssä on paljon hyvääkin, pimenevät illat, kynttilät, isänpäivä. 

Isänpäivä on saanut aivan uuden merkityksen, kun olen saanut pojilleni isän, isä, joka on läsnä ja kuuntelee, isä johon voi turvautua ja isän, jonka kanssa on kiva touhuta. Pojillani tulee aina olemaan biologinen isä, mutta mieheni on meidän perheen isä ja voin olla hänestä erittäin ylpeä. 

Se, kun vanhin poikani sanoo häntä isäksi, sydämeni pakahtuu.  

Ennen marraskuuta ja isänpäivää, tuntuu, kuin jokainen painaisi syksyä kohti pysähtymättä ja näin marraskuussa on hyvä hiljentää tahtia ja miettiä oman elämänsä tärkeimpiä asioita, laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, mikä tekeminen tuottaa iloa ja tuo sinulle itsellesi voimia. Itse olen sairastanut miltei koko tämän viikon flunssaa ja on ollut aikaa pysähtyä ja miettiä. 

Jälleen kerran muistan erään voimanaisen sanat "Jenni, sinun täytyy itse voida hyvin, jotta voit olla hyvä äiti ja puoliso". Tämän äärellä olenkin tällä viikolla pohtinut ja katsastellut itseäni, mitä tarvitsen voidakseni paremmin. 

Äidin kanssa viestitellessä myönsin, että hiukan tuntuu, että masennus yrittää nostaa päätään, äitini sanoi ihanasti "yritä nyt levätä ja hirtä se masennusliero"! Nyt on ehkä aloittaa lieron hirtto talkoot. 

Nyt koen, että minulla on oikeita eväitä tälle tielle ja oikea tukijoukko rinnalla. Katsotaan mitä tästä tulee.

Tämän tahtoisin olevan jokaiselle muistutuksena, että vaikka on huonoja päiviä, huonoja kausia ei pidä antaa periksi. Minulla on ollut kymmeniä kertoja, jolloin on tuntunut, että tämä oli nyt tässä, mutta jostakin selkärangasta tulee pieni sähköisku, joka pistää minut liikkeelle, välillä hitaasti madellen, joskus hiukan vauhdikkaammin. Tähän omaan vauhdikkuuteni olen onneksi löytänyt miehen, joka on rauhallisempi ja rauhoittaa minuakin, kun minulla oikein viheltää ja teen seitsemää asiaa yhtä aikaa. Toinen mikä on auttanut, iltaisin kuulokkeet korville ja äänikirja tulille. Olen aina sanonut, että en pysty keskittymään, mutta nyt olen kuunnellut jo miltei sata kirjaa ja oikein odotan, että saan kuulokkeet illalla korville. Päivän touhuissa en vielä osaa kirjaan keskittyä. Tällä hetkellä kuuntelen Keinulaudalla Päivi Storgårdin kirjaa, jota voin suositella lämpimästi.

 "Kaikille ei anneta saksia, neulaa tai puikkoja. Minul­le on tässä vaiheessa sallittu puikkojen lisäksi myös virkkuukoukku ja kanavaneula. Yhteensä olen ku­tonut kaksitoista paria villasukkia ja yhden parit­toman. 

Alku on aina pahin. Pitää luoda silmukat ja jakaa ne neljälle puikolle. Joskus neuleen aloittaa langan väärällä päällä, jolloin lanka loppuu heti kättelyssä. Tai neule kiertyy sotkuksi, ja on pakko purkaa. Olen purkanut lukemattomia alkuja. 

Keskivaiheilla täytyy muistaa asioita. Laskea sil­mukoita ja kerroksia, tehdä kantalappua ja kiila­kavennuksia. En koskaan kirjoita ylös, montako ker­rosta mihinkin on mennyt. Joudun laskemaan ne mon­ta kertaa, sillä unohdan luvut saman tien. Jos laskee väärin, täytyy taas purkaa. 

Sukantekijänä minä olen melkein ihminen. 
 

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hy­vin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liian­kin lujaa mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonom­min. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan. 

Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä."

https://kustantamo.sets.fi/kirja/keinulaudalla/

Saan kirjoista paljon kosketuspintaa omaan elämääni, välillä kuuntelen hömppäkirjoja ja välillä ammattikirjastoa.

 

Kappale: Keinu Cheek 

https://www.youtube.com/watch?v=HFZrJ8kcjUU

Tämän vuoden mielenterveysviikko vietetään marraskuussa viikolla 47. 

Olen seurannut kamppanjaa mielenkiinnolla ja olen menossa puhumaankin yhteen tilaisuuteen. 

Näiden viikkojen merkitys on noussut arkeeni oman masennukseni vuoksi. Olen todella paljon saanut tukea toisilta saman läpi käyneiltä, joten ajattelen, että tästä puhuminen on mun juttu. Mielenterveysongelmien häpeäminen on jo tabu ja tahdon olla rikkomassa sitä stigmaa mikä mielenterveysongelmiin liitetään. 

Omista tunteista puhuminen toiselle ääneen on yksi askel tervehtymiseen. Itse olen sanonut miehelleni usein ns. tyhmiä asioita mitkä ovat vaivanneet päätäni, mutta sen ulos saadessa sen merkitys kutistuu. Ja pystyn asiasta, kuin asiasta hänelle sanomaan, vaikka välillä ne hölmöiltä tuntuukin, jälkikäteen niille on jo helpompi nauraa. Mutta tällä korostan sitä puhumisen tärkeyttä, sitä että sanoitat omat tunteesi toiselle. 

Puhukaa ja kuunnelkaa läheisiänne, muistakaa kysyä mitä kuuluu. 

Piristäkää itseänne kynttilöin ja lämpimällä suihkulla tai vaikka juoksulenkillä, etsikää se mistä itse nautitte. Antakaa itsellenne lupa nauttia elämästä. 

Kappale; Haloo Helsinki, Kuu saa valtansa auringolta 

www.youtube.com/watch?v=EnH0s2JwDD4

Muistakaa rakastaa

<3 Jenni <3 

Kuvat;bixabay

Lapsiperheen arki maaseudulla

Paljon uutisoidaan bensan ja sähkön hinnan noususta. Itseäni lapsiperheenä huolestuttaa lapsiperheiden tilanne, mutta samalla tavalla tiukilla ovat myös tilalliset, yrittäjät, pitkän työmatkan ajajat. 

Talomme lämpiää sähköllä ja puulla. 

Nyt, joka tuutissa puhutaan sähkön hinnan noususta ja tämä nostaa myös polttopuun hintoja. Kohta keskituloisten pitkänmatkan töihin ajajien täytyy pitää mielessä, kumpiko on kannattavampaa, käydä töissä 100km/pvä näillä bensan hinnoilla, vai oikeasti jäädä kotiin liiton rahoille. Tästä voi nousta uusi työvoimapula kriisi ja siihen samaan syssyyn mielenterveysongelmat kasvaisi, kun ihmiset masentuisivat kotona. 

Eikö kaupungin päättäjien kannattaisi tukea näitä maaseutu yrittäjiä, tilallisia, perheitä sinne maaseudulle esim.verovähennyksin. Tällä menolla kaupungit yli asutetaan ja ihmiset voivat koko ajan huonommin ja huonommin. Kukaan ei kanna vastuuta.

Asuminen yleensä maalla on halvempaa, vaikka ok-talon sähkölaskuissa olisikin parannettavaa, ihan oman sähkön kulutuksella ja noissa ryöväys hinnoissa. Itse olemme asuneet maalla 3vuotta ja ei meitä enää kaupunkiin saisi lähtemään. Mielummin maksetaan enemmän bensakuluja, että saamme asua kauempana kaupungista. Nämä ovat niitä ihmisten omia valintoja! Ja olisihan se näky, kun tämä eläinlauma olisi rivari kolmiossa kaupungissa 😂Saati sitten kerrostalossa. 

Päättäjät vievät maaseudulta vetovoiman keskustaan, vaikka heidän kannattaisikin elävöittää näitä maaseutu kohteitaan. Siinä voittaisi kaikki. 

Tiukille täytyy ihmiset vetää, että suomi pyörii. Meille on lupailtu, että Suomi on itsevarainen vuosia, vaikka kaasuja yms ei venäjältä saataisi, jo kuitenkin tässä vaiheessa kaikki on kallistunut. 11vuotias poikamme tuli eilen kaupasta viikonloppu herkku ostoksilta ja sanoikin, että nykyään kallistuu kaikki. Hän oli kassalla ihmetellyt, sipsipussin hintaa, oli noussut useita kymmeniä senttejä. Eli hinnan korotukset ei jää lapsiltakaan huomioimatta. Eilen puhuimmekin lämpimän veden lämmityksestä, kuinka paljon se kuluttaa sähköä ja se taas rahaa. Ei voi, kun ihmetellä. Siinä päätinkin laittaa ulkosaunan tulille ja lämmittää pesuveden puilla, onneksi on vaihtoehtoja. 

Yleensä en tahdo puhua politiikasta tai vastaavasta, mutta tämä tilanne menee kyllä, niin tunteisiin tällä hetkellä ja tulee vaikuttamaan monien elämään. 

Lisäksi itseäni harmittaa, kun maalaiset saavat taistella miltei vuosittain omista palveluistaan. Tänäkin kesänä kylämme asukasmäärä ainakin tuplaantuu, kesäaujien myötä ja silti meidän terveyskeskuspalvelut ovat heinäkuussa 50km päässä. Milloin taistellaan koulun säästämisestä kylällä, milloin mistäkin. Mielestäni palvelut pitäisi olla samanvertaisesti meilläkin saatavilla samoin, kuin kaupungeissa. 

Positiivisena asiana haluan, kuitenkin tuoda esille, että meillä maaseudulla riittää yrittäjiä, pitämään kauppaa, huoltoasemaa, apteekkia, pankkia, myymälää jne. Paljon myös tuoreita kaloja, leivoksia yms. myydään suoraan torillamme. 

Lisäksi täällä riittää kaikille tilaa ja 

täällä on ihmisen hyvä olla!

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

kuvat;Bixabay

Mietteitä kesälomalta...

Pääsimme vihdoinkin perheen voimin reissuun...on ollut koronaa, kissanpentuja, yms.

Annoin jälleen yhdelle kylämme nuorelle pojalle mahdollisuuden näyttää mihin heistä on, hän kävi hoitamassa koirat perjantai iltana ja vanhin poikamme ja hänen avopuoliso tulivat meille lauantaina eläin vahdiksi. Kallista ja haasteellista olisi viedä kaikki yli 10 eläintä hoitoon. 😁

https://www.youtube.com/watch?v=lHFPQvhuFKg

Reissumme ensimmäisenä iltana pojat tahtoi heti vesipuistoon, me vanhemmat säästelimme itseämme seuraavaan päivään. 

Iltaisin grillasimme katoksella syötävää ja vietimme aikaa yhdessä. Katoksella oli kiva vaihtaa kuulumisia muiden leiriintyjien kanssa. Meitä oli sinne tullu ympäri Suomea. Ihmeellistä, kuinka leirintäalue yhtenäistää porukkaa, että kaikille voimme jutella ja olemme, kuin vanhoja tuttuja, mielestäni kivaa. 

Grillaillessa parina iltana katoksella siinä kävi monenlaista perhettä. Mieleeni kuitenkin jäi kaikista kirkkaimpana kaksi romaani perhettä. Molempina iltoina heidän kanssaan siinä turisimme niitä näitä. Lauantai iltana toinen romaani miehistä sanoi, että saa nähdä pääseekö hän ravintolaan sisään, kun on juovuksissa, siitä rupesimmekin puhumaan valtaväestön ennakkoluuloista heitä kohtaan. Onhan meidän valtaväestössäkin aivan samanlailla tehty pahuuksia ja töllön töitä, eikä meitä kaikkia ole leimattu siitä huolimatta. 

Tuntuu aivan naurettavalta, kun tänä päivänä puhutaan koko ajan tasa- arvoisuudesta ja sitten 2022luvulla romaani ei välttämättä pääse baariin, koska on juovuksissa ja on romaani, voi hyvää päivää. 

Eikö ravintola alan koulutukset ja esimiehet ohjeista jo tänä päivänä yhdenarvoiseen palveluun? Ja tämä kyseinen romaani oli erittäin ystävällinen kaikille, lapsetkin huomioiden, eikä missään kohtaa ollut päällekäyvä tai uhkaava. 

Luulin, että näistä ennakkoluuloista olisi jo päästy, mutta ei näköjään. 

Reissumme oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka omat nivelkivut välillä raastoi hermojani. Poikia käytettiin shoppailemassa mikkelin keskustassa, kävimme porukalla vesipuistossa, pojat ajoivat golfkärrin tyyppisillä vehkeillä ja jopa minä uskallauiduin kyytiin. Pojat saivat reissusta uusia kavereita ja sunnuntaina nauroimmekin, kun neljän lapsen porukka kulki mökistä toiseen, valitsivat varmaan parhaan aamupalan näin, jokaisesta mökistä. 

Mökkimme oli pieni ja tietoisesti valittu, emme menneet mökkeilemään vaan viettämään laatuaikaa yhdessä ja se onnistui hyvin pienessä leirintämökissä. Isossa mökissä olisimme olleet poikien kanssa eri huoneissa. Tuossa saimme kärsiä joidenkin kuorsauksesta ja toisen käsistä, kun ne kopsahti yöllä ohtaan, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vielä jäi mikkeliin paljon katsottavaa, mutta saa nähdä minne nokka vie ensi reissulla. 

Toivottavasti kirjoitukseni jättää useimmat teistä miettimään omia arvojaan ja ymmärtämään mitä romanit joutuvat kokemaan meidän turvallisessa, tasa- arvoisessa Suomessamme, he ovat Suomalaisia siinä missä mekin. 

He tekevät töitä, maksavat veroja, opiskelevat, kouluttavat lapsensa ja heiltä meillä olisi paljon opittavaakin, esim. vanhemman ihmisen kunnioittaminen ja se, kuinka he pitävät yhtä ja huolta toinen toisistaan. 

Itse voin kiittää ihanaa perhettäni, 

kiitos mahtavasta reissusta ja kiitos kun saan olla meidän perheen äiti!

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

kuvat;bixabay

Sukupolvien yli tulevat odotukset!!!

 Hei, kesää päin jo vauhdilla täällä Pohjois-savossakin

Mielestäni on ikävää seurata nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla/halua tehdä toisin, kuin vanhemmat odottavat. Vielä kuulen sitä, kun vanhemmat sanovat nuorelle, "mitäköhän se mummokin ajattelee, jos et lukiota käy?" tai "olet ensimmäinen suvussamme, joka ei lähde opiskelemaan, ajattelisit nyt vähän miltä meistä tuntuu".

Kyllä noissa kohissa se pitäisi olla meidän aikuisten, joiden pitäisi ajatella. Se nuori kantaa tuota taakkanaan koko ikänsä ja jos perusaineet ei enää kiinnosta, niin lukion huonoilla papereilla et tee yhtään mitään. Jos hän ei suoriudu odotustenne mukaan, hän on epäonnistuja itselleen. 

 Juokse villi lapsi

https://www.youtube.com/watch?v=V2SD3pEZ3N4

Joskus nuori tarvitsee oikeasti aikaa etsiä itseänsä, tuolloin kymppiluokka tms. on mahtava vaihtoehto. Joskus nuorta voi kasvattaa eniten, kun pääsee konkreettisesti tekemään töitä esim. työkokeilujaksoja. Hänellä on kuitenkin  suunnitelmia elämässä ja se on tärkeintä, että ei jää kotiin makaamaan. 

Sama pätee avun hakemisessa, "et voi kertoa niille, että sinulla on huono olla" tai "et sinä masentunut ole, laiska vaan"!!! Meidän täytyisi tukea ja auttaa nuorta kokemaan eri tunteita ja jos heti aluksi hänen huono olonsa tai masennuksensa torpataan, nuori on hämillään, että mikähän tämä tunne sit on ja miks minusta tuntuu tälle. Heitä jos sanotaan laiskaksi masennukseen viitaten, voi tuhota tuota nuorta pala palalta sisältä. Kohta hän käpertyy kuoreensa eikä puhu kotona enää tunteistaan, koska aina vanhemmat tietää paremmin mikä hänen ns.diagnoosi on. Koulukuraattorin juttusille ei voi mennä, kun lapsi leimataan, tänä päivänä on niin normaalia, että nuoret kipuilevat. Elämä on niin, paljon hektisempää verrattuna menneisiin vuosi kymmeniin. Monet vertaavat nuorta itseensä tai omiin vanhempiinsa, "Kyllä minä sinun ikäisenä tein heinätöitä 8h päivässä" tai "ajattele mitä ukkisi jo sinun ikäisenä teki." Nämä on niitä tyypillisiä leimauksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle. 

Itse pyrin tietoisesti rikkomaan sukupolvien odotukset omien poikien kohdalla. He saavat itse valita suuntansa ilman niitä odotuksia ja paineita, mitä voisin heille luoda. Huonosti ei ole mennyt vanhimman pojan kohdalla, ei käynyt lukiota, vaikka oli luokkansa parhaita oppilaita, perusopinnot kopiksessa ja nyt ammattikorkeessa insinööri opintoja. 

Pelle Miljoona

https://www.youtube.com/watch?v=708BMcwadEU

Meillä on myös kotona lupa näyttää suru, masennus ja iloisuus, tunteet ja olotilat laidasta laitaan, epäilemättä heti lasta. Näin he vahvistavat siipiään turvallisessa ympäristössä ja me annamme heille hyväksynnän kotona, heidän on helpompi lähtee kokeilemaan siipiä maailmalla. Annetaan nuorten olla ihania omia itsejään, kokeilla, pettyä ja nousta uudestaan ylös ja hymyillä.

💓Jenni💓

kuvat;bixabay

Kuka minä olen

Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta. 

Opitte myös tuntemaan minua ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.

 

HARRASTUKSENI

Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit

ERITYISTAITO

Empaattisuus

ERIKOISTUNTOMERKKINI

Pinkit tai punaiset hiukset

VOIMABIISI

Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä

TUNNUSLAUSEENI

Äiti,rakastaa sinua

LAPSUUDEN KARKKIMUISTO

Isoukkini kettu karkit

KERÄILEN

Muumi mukeja

ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT

Ahdas mielistä

MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ

Lähteä ulkomaan reissulle

TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA

Kotona perheen parissa, saunomista

ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA

Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä

ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA

Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms.

PARHAAT PUOLENI

Olen hyvä kuuntelija ja lojaali 

OLEN HYVÄKSYNYT

Että hoitaja urani on ohi

KAPINOIN

Nuorten puolesta

EN OSAA

Japania

PELKÄÄN

Kieroja ihmisiä 

MUREHDIN

Tulevaisuudesta

RAKASTAN

Perhettäni 

JOS OLISIN SÄÄTILA

Joku iloinen pyörremyrsky 😄

JOS OLISIN RAKENNUS

Vanha rintamamiestalo, jossa lattiat ja oven saranat narisee

PARASTA ARJESSA ON

Elän tällä hetkellä yhtä unelmistani, 

koti, mies, lapset, lemmikit ja työ

SATAVUOTIAANA AION

Kiikkua keinussa mieheni kanssa 

UNELMANI JUURI NYT

Valmistuminen uuteen ammattiin 

ELÄMÄN TARKOITUS ON

Elää oman näköistä elämää ja muistaa rakastaa läheisiä ja 

sanoa se ääneen päivittäin

💓Jenni💓

Muistakaa rakastaa