Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

Joulun pyhinä meillä on ollut perinteenä, että vanhin pojistamme tulee joulupäivänä meille syömään, meidän perheen mummon kanssa. Tuo meidän perheen mummo on tullut elämäämme jo 25vuotta sitten, hän on ollut tukena ja apuna. Harvoin ihmiset saavat elämään sellaisen ihmisen, joka kulkee mukana ja matkan vain jatkuessa hänestä tulee, perheenjäsen.  Hän on nähnyt ne minun huonommatkin vuodet ja siitä huolimatta jaksaa luottaa, eikä tuomitse. Usein nykyään puhummekin avoimesti menneistä ja siitä, kun en ole ollut parhaimmillani, kun olen valehdellut silmät päästä ja silti hän on jaksanut auttaa ja olla läsnä tarvittaessa.  Tuona eräänä jouluna miehet jäivät keittiöön tekemään meille joulu lounasta, kun me päädyimme juttelemaan asioista, jotka meitä on vuosien saatossa koskettaneet ja puhe kääntyi dokumenttiin asunnottomat. Etsin meille yhden jakson, katsoimme ja juttelimme. Itse pyörittelin päätä, kun pystyin niin samaistumaan dokumentin nuoriin.  Meidän mummo kysyikin, miltä...

Moni on sanonut ääneen minulle,  että toivoisi, etten olisi joutunut kokemaan kaikkea, mitä takaani löytyy.  Ei, itse en ajattele lainkaan niin. Itsestäni tuntuu, että olen tullut tällaiseksi ihmiseksi, juurikin siitä syystä, että olen kulkenut pimeissä syvissä vesissä. Ne hetket, mitä kukaan ei toiselle toivoisi, on kasvattanut minusta empaattisen toisia kohtaan.  Ymmärrän nuoria äitejä, varsinkin yh-äidit ovat olleet lähellä sydäntäni aina. Sitä vahvuutta noissa naisissa ei voi, kun ihailla. Tavalla tai toisella eteenpäin menevät ja aina tekevät parhaansa, parhaansa siihen hetkeen kytkettynä.  Ymmärrän ihmisiä, jotka haaveilevat ns. normaalista perhe- elämästä. Jotta saisi käydä töissä, viedä lapsia harrastuksiin ja olla illalla väsynyt kaikesta siitä.  Ymmärrän narkomaania, jolla on vieroitusoireet, jolla ei ole kotia, ei ole paikkaa minne mennä. Ymmärrän ihmisiä, jotka yrittävät rimpuilla selvinpäin, mutta tuntuu, että maailma on sinua vastaan.  Ymmärrä...

Ulkona tuuli tuivertaa ja sade piiskaa naamaan Ystäväni masennus ja uupumus saapuivat luokseni jälleen hiljaa hiipien.  Nämä ystävät eivät ilmoita tulostaan,  eivät varoittele mitä on luvassa, eikä anna armoa hetkeäkään.  Itsestäni tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, en kykene, en pysty. Voimat ovat niin finaalissa, että työn ja arjen yhdistäminen tuntuu todelliselta suoritukselta ja, joka tehtävään täytyy etsiä voimia erikseen. Lähden innoissani piha hommiinkin ja kohta löydän itseni rapuilta istumassa, itkemässä ja keräilemässä voimia.  Tuntuu, kuin olisi laiska, vaikka masennushan ei sitä todellakaan ole. Järjellä osaan ajatella ja tiedostan olevani sairas, mutta tunne ottaa päivittäin vallan, joka työntää minua vain syvemmälle ojaan.  Tunnetta on erittäin vaikea selittää kenellekään, sinulla on haluja tehdä, mutta voimia ei vain ole.  Olet, kuin usvaisessa metsässä, kuin Liisa Ihmemaassa, eksyneenä, tiedät määränpään, mutta matka sinne on erittäin seka...

Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta.  Opitte myös tuntemaan minua, ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.   HARRASTUKSENI Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit ERITYISTAITO Empaattisuus ERIKOISTUNTOMERKKINI Pinkit tai punaiset hiukset VOIMABIISI Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä TUNNUSLAUSEENI Äiti,rakastaa sinua LAPSUUDEN KARKKIMUISTO Isoukkini kettu karkit KERÄILEN Muumi mukeja ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT Ahdas mielistä MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ Lähteä ulkomaan reissulle TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA Kotona perheen parissa, saunomista ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms. PARHAAT PUOLENI Olen hyvä kuuntelija ja lojaali  OLEN HYVÄKSYNYT Että hoitaja urani on ohi KAPINOIN Nuorten puolesta EN OSAA Japania PELKÄÄN Kieroja ihmisiä  MUREHDIN Tulevaisuudesta RAKASTAN...

Täytyy jälleen ihmetellä, miksi aikuisten täytyy antaa lapsilleen se kuva, että elämässä täytyy pärjätä eikä heikkoutta voi näyttää. Kaikkien pitäisi jaksaa se normaali arki, koulu, harrastukset...mutta mitäs jos pohjalla onkin masennus tai vastaava.  Minä olen kyllä puhunut aina sen puolesta, että on rohkeutta olla heikko. Aina ei ole pakko jaksaa, välillä voi olla päiviä, ettei mikään huvita, eikä se sanele sitä, että ihmisessä olisi jotain vialla tai, että hän olisi poikkeava.  Se vahvuus, jonka itse olen löytänyt olemalla minä, esittämättä mitään, tuo minulle iloa päivittäin. Tämän hetkinen elämän tilanteeni on sellainen, että minun ei tarvitse hötkyillä ja juosta, kuin päätön kana. Olemme rakentaneet arkemme niin, että minunkin pää pysyy vauhdissa mukana. Minullakin on oikeus voida hyvin, vaikka sairastuin masennukseen. Ennen häpesin edes sanoa ääneen, että tykkään nukkua pitkään ja nautin kotona olosta. Tänä päivänä arvostan jokaista hetkeä, kun saan olla ja antaa aikaan...

  AD/HD?? Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö  attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD:n diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa, henkilön psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä. Erotusdiagnostiikassa on arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä. Monet erotusdiagnostisesti olennaisista häiriöistä voivat esiintyä myös samanaikaisesti ADHD:n kanssa. ADHD:n hyvä hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Hoidon tavoitteena on lievittää ADHD-oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa toimintakykyä. Keskeisiä keinoja ovat ADHD-oireiseen henkilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet...

Tämän tekstin omistan kaikille heille, joilla tavalla tai toisella on ollut ongelmia oman mielen kanssa.  Itselläni masennus sai alkunsa lapsen syntymän jälkeen, se ei ollut synnytyksen jälkeistä masennusta vaan ihan normi masennusta, joka vei voimat ja mielenkiinnon elämään. Tuon masennuksen kanssa käsikädessä kulkien pienetkin asiat tuntuivat suurilta. Elämäni päihdeongelmaisena yksinhuoltajana ei hampaita naurattanut. Yksinhuoltajaksi ryhdyin täysin omien voimavarojeni vuoksi. En voinut enää kannatella toista päihdeongelmaista aikuista ihmistä rinnallani. Tuolloin ainoa syy, oli jatkaa, omat lapset! Olen heille elämäni velkaa!!! Neuvolassa minua alussa moitittiin siitä, kun olin väsynyt. Tuosta syystä harvoille ja valituille uskalsin edes kertoa, kuinka masentunut olin. Omalla lääkärillä käytyäni sain lääkityksen, mutta en hoitoa. Itse olen tätä ihmetellytkin, että hoidetaan lääkkeellä, mutta ei selvitetä miksi masennuin ja ehdoteta jatkohoitoa. Lääkitys auttoi onnekseni, että n...

Aika karua luettavaa uusperhe tilanteista koronan aikaan.  Tehdyn tutkimuksen mukaan vain 20% uusperheistä on pystynyt sopimaan järjestelyt koronan aikaan sovussa. Kyseinen kysely toteutettiin 13- 27. huhtikuuta valtakunnallisena kyselytutkimuksena.  Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan enemmäm kyseisen kyselyn tuloksista https://uusperhe.fi/kyselyn-tulokset-uusperhe-ja-koronavirus/ Ja se, että jo normaali arki asiat on kitkaisia hoitaa lapsen toisen biologisen vanhemman kanssa, niin mitä se on ollut nyt pelon alla toimiessa. Jälleen uusperheelliset.fi sivulta bongasin tähänkin liittyvän tekstin.  https://uusperhe.fi/eksan-vaikutus-uusperheen-uusioperheen-lapseen/   Mielestäni THL olisi saanut tiedottaa enemmän uusperheellisten tilanteesta/ käytännöistä.  Itse en olisi tietoa löytänyt jos en seuraisi uusperheellisten sivustoa muutenkin.  THL saa kyselyssä uusperheiden ohjeistuksesta arvosanaksi 2,8 arvosteluasteikolla 1-5. Mikä minusta on t...

Kuuntelin yksi yö kirjaa Pojat Pojat Pojat, kun uni ei silimään tullut, niin mieleeni jäi se, kuinka lapsia ruetaan luokittelemaan ns.kaavan mukaan jo synnytys sairaalassa. Tytöille tulee pinkki  ranneke ja pojille vaaleansininen. Ostamme pastellin ja lempeänsävyisiä vaatteita tytöille ja pojille työkoneiden kuvilla varustettuja ja kylmempiä värejä.  Itse, kun saan olla onnellinen poikien äiti, en tiedä kuinka hurahtaisin pinkkiin jos tyttö tulisi. Mutta itse olen kyllä antanut poikien itse valita.  Vanhimman pojan lempiväri oli esikouluiässä punainen ja mielestäni siinä ei ollut mitään outoa. Nykyään erityisherkkä nuorimmaisemme tykkää pehmoleluista, toisin, kun useat muut pojat. Mieheni on ollutkin aluksi vaikea ymmärtää, kuinka paljon nuo jokaikiset pölynkerääjät ovat pojalle tärkeitä ja turvaa tuovia. Alkuunsa hän ihmetteli, kun poika ihastui tietynlaisiin pehmoleluihin kaupoissa tms. Hänen ajatus maailmansa oli tuolloin, että eihän nyt pojat pehmoleluilla leiki. Mu...

Näin olemme jälleen edenneet keväässä siihen pisteeseen, että vappu tuli ja lumi suli. Näissä poikkeusoloissa, olin unohtanut koko vapun, eihän mitään voinut suunnitella tai reissuta. Isäntä ottikin itselleen lisätöitä koko viikonlopuksi, eilen illalla rakensimme myös koirien vuoksi aitaa pihaamme, joten ei tässä juhlia keretä. Joten viikonloppu on samanlainen, kuin muutkin, pihahommia riittää vaikka muille jakaa, eikä sisälläkään sille näytä, että voisin huilailla. On pyykin pesua, imurointia, ruuan laittoa...kovin on muuttunut vapun viettomme niistä iloisista ilakoinneista rauhalliseen koti- iltaan, voisi jopa vanhaksi meitä luulla. Eilen jälleen kun rakensimme aitaa yhdessä ukon kanssa huumori oli onnemme. Vuosien saatossa olemme oppineet tekemään hommia yhdessä, mutta molempien täytyy kuunnella toisen ideat melko varpaillaan ja torpata toisen idea omalla, paremmalla idealla. Ennen otin itseeni ja jätin ukon yksinään puuhaamaan, mutta nyt voimme touhuta yhdessä, vaikka se onkin vä...

Itse olen käyttänyt meistä nimitystä uusioperhe ja näin olen tehnyt aina, enempää ajattelematta. Elämä kulkee ja maailma muuttuu, joten täytyy mennä virran mukana. Sain paljon kommenttia uusioperhe sanan käytöstä, joten nykyään yritän käyttää sanaa uusperhe! Suomen uusperheiden liitto ry ja kielitoimisto suosittelevat käytettäväksi uusperhe nimitystä vanhahtavan ja leimaavan uusioperhe- termin sijaan. Itselleni tämä tuli hieman puuntakaa, että tämäkin on muuttunut, mutta näillä mennään. Ja kiitos kaikille kommenteista, ne olivat kuitenkin kaikki positiivisesti sävytettyjä. Kaikki kommenttinne antaa merkitystä ja tarkoituksen jatkaa kirjoittamista, ajatushan on tunteiden herättelyä ja siitä keskustelua.  Aiemmin en ollut miettinyt edes sanan merkitystä, kun olin tottunut tuohon vanhan sanan käyttöön. Mutta näin se vanhakin koira oppii uutta, kun katsoo ja kuuntelee ympärillään pyörivää elämää. Itse en pidä sanoista äitipuoli tai isäpuoli, eikä meillä näitä käytetäkkään, eikä ole v...

Jälleen on viikko pyörähtänyt perjantaihin! Miltei jokaisessa uusiperheessä pohditaan, milloin lapsi ei enää voi mennä etävanhemman luokse ja missä menee järki, rajat ja tunteet. Tämän asian tiimoilta olen saanut myös sähköpostia ja on ollut upeaa huomata, että siellä on myös miehiä, jotka lukevat blogiani ja lähettävät sähköpostia.  Me emme ole vielä rajoittaneet poikamme käyntejä etävanhemman luona, mutta sekin varmasti on edessä. Kovasti toivon, että päätökset saataisi tehtyä sovussa ja lapsen ja perheemme parasta ajatellen, unohtamatta millään tavalla etävanhemman oikeuksia ja toiveita. Uusperhe sivustolla sanottiin mielestäni hyvin tähän tilanteeseen.  " Koronaepidemian aikaan tunnemme avuttomuutta ja epävarmuutta tulevasta.   Tunteita helpottaaksemme meillä on tarve luoda rutiineja, suunnitella tulevaa tai lisätä kontrollia sekä suhteessa itseemme että suhteessa toisiin. Uusperheessä emme kuitenkaan voi vaikuttaa kaikkeen: lapset, jotka ovat myös toisen v...

Nyt tiistaina on sitten, niin levännyt olo viikonlopun jäljiltä, no ei ole. Pojat notkuvat käsiin nojaten, haukottelevat ja ajatukset liitelee ihan jossain muualla kuin äikän kirjassa, toivon jo, että olisi keskiviikko. Silloin viikko meillä vasta käynnistyy, olemme hiukan hitaasti käynnistyviä. Viikonlopun myöhään valvotut illat siis kostautuvat.  Tekisi niin mieleni vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle, mutta ei, kotikoulu ja ruuanlaitto odottaa, siinä sivussa elukoiden ruuat, pyykit ja tiskit. Tänään en imuroi, sen olen päättänyt, pölyt ei katoa mihinkään vaikka ne imuroinkin vasta huomenna. Täytyy jossain kohtaa muistaa myös oma jaksaminen, tähän on opeteltu vuosia. Vasta masennuksen kautta ymmärsin, että kohtelen itseäni väärin, vaadin itseltäni sellaista mikä sai minut kulumaan loppu. Siitähän kärsii koko perhe jos vanhemmat eivät jaksa, joten nyt harjotellaan taukojen pitämistä ja armollisuutta itseään kohtaan. Luulisi sen onnistuvan tuosta noin vain, mutta olen vä...