Lapsiperheen arki maaseudulla

Paljon uutisoidaan bensan ja sähkön hinnan noususta. Itseäni lapsiperheenä huolestuttaa lapsiperheiden tilanne, mutta samalla tavalla tiukilla ovat myös tilalliset, yrittäjät, pitkän työmatkan ajajat. 

Talomme lämpiää sähköllä ja puulla. 

Nyt, joka tuutissa puhutaan sähkön hinnan noususta ja tämä nostaa myös polttopuun hintoja. Kohta keskituloisten pitkänmatkan töihin ajajien täytyy pitää mielessä, kumpiko on kannattavampaa, käydä töissä 100km/pvä näillä bensan hinnoilla, vai oikeasti jäädä kotiin liiton rahoille. Tästä voi nousta uusi työvoimapula kriisi ja siihen samaan syssyyn mielenterveysongelmat kasvaisi, kun ihmiset masentuisivat kotona. 

Eikö kaupungin päättäjien kannattaisi tukea näitä maaseutu yrittäjiä, tilallisia, perheitä sinne maaseudulle esim.verovähennyksin. Tällä menolla kaupungit yli asutetaan ja ihmiset voivat koko ajan huonommin ja huonommin. Kukaan ei kanna vastuuta.

Asuminen yleensä maalla on halvempaa, vaikka ok-talon sähkölaskuissa olisikin parannettavaa, ihan oman sähkön kulutuksella ja noissa ryöväys hinnoissa. Itse olemme asuneet maalla 3vuotta ja ei meitä enää kaupunkiin saisi lähtemään. Mielummin maksetaan enemmän bensakuluja, että saamme asua kauempana kaupungista. Nämä ovat niitä ihmisten omia valintoja! Ja olisihan se näky, kun tämä eläinlauma olisi rivari kolmiossa kaupungissa 😂Saati sitten kerrostalossa. 

Päättäjät vievät maaseudulta vetovoiman keskustaan, vaikka heidän kannattaisikin elävöittää näitä maaseutu kohteitaan. Siinä voittaisi kaikki. 

Tiukille täytyy ihmiset vetää, että suomi pyörii. Meille on lupailtu, että Suomi on itsevarainen vuosia, vaikka kaasuja yms ei venäjältä saataisi, jo kuitenkin tässä vaiheessa kaikki on kallistunut. 11vuotias poikamme tuli eilen kaupasta viikonloppu herkku ostoksilta ja sanoikin, että nykyään kallistuu kaikki. Hän oli kassalla ihmetellyt, sipsipussin hintaa, oli noussut useita kymmeniä senttejä. Eli hinnan korotukset ei jää lapsiltakaan huomioimatta. Eilen puhuimmekin lämpimän veden lämmityksestä, kuinka paljon se kuluttaa sähköä ja se taas rahaa. Ei voi, kun ihmetellä. Siinä päätinkin laittaa ulkosaunan tulille ja lämmittää pesuveden puilla, onneksi on vaihtoehtoja. 

Yleensä en tahdo puhua politiikasta tai vastaavasta, mutta tämä tilanne menee kyllä, niin tunteisiin tällä hetkellä ja tulee vaikuttamaan monien elämään. 

Lisäksi itseäni harmittaa, kun maalaiset saavat taistella miltei vuosittain omista palveluistaan. Tänäkin kesänä kylämme asukasmäärä ainakin tuplaantuu, kesäaujien myötä ja silti meidän terveyskeskuspalvelut ovat heinäkuussa 50km päässä. Milloin taistellaan koulun säästämisestä kylällä, milloin mistäkin. Mielestäni palvelut pitäisi olla samanvertaisesti meilläkin saatavilla samoin, kuin kaupungeissa. 

Positiivisena asiana haluan, kuitenkin tuoda esille, että meillä maaseudulla riittää yrittäjiä, pitämään kauppaa, huoltoasemaa, apteekkia, pankkia, myymälää jne. Paljon myös tuoreita kaloja, leivoksia yms. myydään suoraan torillamme. 

Lisäksi täällä riittää kaikille tilaa ja 

täällä on ihmisen hyvä olla!

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

kuvat;Bixabay

Mietteitä kesälomalta...

Pääsimme vihdoinkin perheen voimin reissuun...on ollut koronaa, kissanpentuja, yms.

Annoin jälleen yhdelle kylämme nuorelle pojalle mahdollisuuden näyttää mihin heistä on, hän kävi hoitamassa koirat perjantai iltana ja vanhin poikamme ja hänen avopuoliso tulivat meille lauantaina eläin vahdiksi. Kallista ja haasteellista olisi viedä kaikki yli 10 eläintä hoitoon. 😁

https://www.youtube.com/watch?v=lHFPQvhuFKg

Reissumme ensimmäisenä iltana pojat tahtoi heti vesipuistoon, me vanhemmat säästelimme itseämme seuraavaan päivään. 

Iltaisin grillasimme katoksella syötävää ja vietimme aikaa yhdessä. Katoksella oli kiva vaihtaa kuulumisia muiden leiriintyjien kanssa. Meitä oli sinne tullu ympäri Suomea. Ihmeellistä, kuinka leirintäalue yhtenäistää porukkaa, että kaikille voimme jutella ja olemme, kuin vanhoja tuttuja, mielestäni kivaa. 

Grillaillessa parina iltana katoksella siinä kävi monenlaista perhettä. Mieleeni kuitenkin jäi kaikista kirkkaimpana kaksi romaani perhettä. Molempina iltoina heidän kanssaan siinä turisimme niitä näitä. Lauantai iltana toinen romaani miehistä sanoi, että saa nähdä pääseekö hän ravintolaan sisään, kun on juovuksissa, siitä rupesimmekin puhumaan valtaväestön ennakkoluuloista heitä kohtaan. Onhan meidän valtaväestössäkin aivan samanlailla tehty pahuuksia ja töllön töitä, eikä meitä kaikkia ole leimattu siitä huolimatta. 

Tuntuu aivan naurettavalta, kun tänä päivänä puhutaan koko ajan tasa- arvoisuudesta ja sitten 2022luvulla romaani ei välttämättä pääse baariin, koska on juovuksissa ja on romaani, voi hyvää päivää. 

Eikö ravintola alan koulutukset ja esimiehet ohjeista jo tänä päivänä yhdenarvoiseen palveluun? Ja tämä kyseinen romaani oli erittäin ystävällinen kaikille, lapsetkin huomioiden, eikä missään kohtaa ollut päällekäyvä tai uhkaava. 

Luulin, että näistä ennakkoluuloista olisi jo päästy, mutta ei näköjään. 

Reissumme oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka omat nivelkivut välillä raastoi hermojani. Poikia käytettiin shoppailemassa mikkelin keskustassa, kävimme porukalla vesipuistossa, pojat ajoivat golfkärrin tyyppisillä vehkeillä ja jopa minä uskallauiduin kyytiin. Pojat saivat reissusta uusia kavereita ja sunnuntaina nauroimmekin, kun neljän lapsen porukka kulki mökistä toiseen, valitsivat varmaan parhaan aamupalan näin, jokaisesta mökistä. 

Mökkimme oli pieni ja tietoisesti valittu, emme menneet mökkeilemään vaan viettämään laatuaikaa yhdessä ja se onnistui hyvin pienessä leirintämökissä. Isossa mökissä olisimme olleet poikien kanssa eri huoneissa. Tuossa saimme kärsiä joidenkin kuorsauksesta ja toisen käsistä, kun ne kopsahti yöllä ohtaan, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vielä jäi mikkeliin paljon katsottavaa, mutta saa nähdä minne nokka vie ensi reissulla. 

Toivottavasti kirjoitukseni jättää useimmat teistä miettimään omia arvojaan ja ymmärtämään mitä romanit joutuvat kokemaan meidän turvallisessa, tasa- arvoisessa Suomessamme, he ovat Suomalaisia siinä missä mekin. 

He tekevät töitä, maksavat veroja, opiskelevat, kouluttavat lapsensa ja heiltä meillä olisi paljon opittavaakin, esim. vanhemman ihmisen kunnioittaminen ja se, kuinka he pitävät yhtä ja huolta toinen toisistaan. 

Itse voin kiittää ihanaa perhettäni, 

kiitos mahtavasta reissusta ja kiitos kun saan olla meidän perheen äiti!

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

kuvat;bixabay

Sukupolvien yli tulevat odotukset!!!

 Hei, kesää päin jo vauhdilla täällä Pohjois-savossakin

Mielestäni on ikävää seurata nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla/halua tehdä toisin, kuin vanhemmat odottavat. Vielä kuulen sitä, kun vanhemmat sanovat nuorelle, "mitäköhän se mummokin ajattelee, jos et lukiota käy?" tai "olet ensimmäinen suvussamme, joka ei lähde opiskelemaan, ajattelisit nyt vähän miltä meistä tuntuu".

Kyllä noissa kohissa se pitäisi olla meidän aikuisten, joiden pitäisi ajatella. Se nuori kantaa tuota taakkanaan koko ikänsä ja jos perusaineet ei enää kiinnosta, niin lukion huonoilla papereilla et tee yhtään mitään. Jos hän ei suoriudu odotustenne mukaan, hän on epäonnistuja itselleen. 

 Juokse villi lapsi

https://www.youtube.com/watch?v=V2SD3pEZ3N4

Joskus nuori tarvitsee oikeasti aikaa etsiä itseänsä, tuolloin kymppiluokka tms. on mahtava vaihtoehto. Joskus nuorta voi kasvattaa eniten, kun pääsee konkreettisesti tekemään töitä esim. työkokeilujaksoja. Hänellä on kuitenkin  suunnitelmia elämässä ja se on tärkeintä, että ei jää kotiin makaamaan. 

Sama pätee avun hakemisessa, "et voi kertoa niille, että sinulla on huono olla" tai "et sinä masentunut ole, laiska vaan"!!! Meidän täytyisi tukea ja auttaa nuorta kokemaan eri tunteita ja jos heti aluksi hänen huono olonsa tai masennuksensa torpataan, nuori on hämillään, että mikähän tämä tunne sit on ja miks minusta tuntuu tälle. Heitä jos sanotaan laiskaksi masennukseen viitaten, voi tuhota tuota nuorta pala palalta sisältä. Kohta hän käpertyy kuoreensa eikä puhu kotona enää tunteistaan, koska aina vanhemmat tietää paremmin mikä hänen ns.diagnoosi on. Koulukuraattorin juttusille ei voi mennä, kun lapsi leimataan, tänä päivänä on niin normaalia, että nuoret kipuilevat. Elämä on niin, paljon hektisempää verrattuna menneisiin vuosi kymmeniin. Monet vertaavat nuorta itseensä tai omiin vanhempiinsa, "Kyllä minä sinun ikäisenä tein heinätöitä 8h päivässä" tai "ajattele mitä ukkisi jo sinun ikäisenä teki." Nämä on niitä tyypillisiä leimauksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle. 

Itse pyrin tietoisesti rikkomaan sukupolvien odotukset omien poikien kohdalla. He saavat itse valita suuntansa ilman niitä odotuksia ja paineita, mitä voisin heille luoda. Huonosti ei ole mennyt vanhimman pojan kohdalla, ei käynyt lukiota, vaikka oli luokkansa parhaita oppilaita, perusopinnot kopiksessa ja nyt ammattikorkeessa insinööri opintoja. 

Pelle Miljoona

https://www.youtube.com/watch?v=708BMcwadEU

Meillä on myös kotona lupa näyttää suru, masennus ja iloisuus, tunteet ja olotilat laidasta laitaan, epäilemättä heti lasta. Näin he vahvistavat siipiään turvallisessa ympäristössä ja me annamme heille hyväksynnän kotona, heidän on helpompi lähtee kokeilemaan siipiä maailmalla. Annetaan nuorten olla ihania omia itsejään, kokeilla, pettyä ja nousta uudestaan ylös ja hymyillä.

💓Jenni💓

kuvat;bixabay

Kuka minä olen

Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta. 

Opitte myös tuntemaan minua ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.

 

HARRASTUKSENI

Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit

ERITYISTAITO

Empaattisuus

ERIKOISTUNTOMERKKINI

Pinkit tai punaiset hiukset

VOIMABIISI

Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä

TUNNUSLAUSEENI

Äiti,rakastaa sinua

LAPSUUDEN KARKKIMUISTO

Isoukkini kettu karkit

KERÄILEN

Muumi mukeja

ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT

Ahdas mielistä

MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ

Lähteä ulkomaan reissulle

TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA

Kotona perheen parissa, saunomista

ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA

Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä

ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA

Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms.

PARHAAT PUOLENI

Olen hyvä kuuntelija ja lojaali 

OLEN HYVÄKSYNYT

Että hoitaja urani on ohi

KAPINOIN

Nuorten puolesta

EN OSAA

Japania

PELKÄÄN

Kieroja ihmisiä 

MUREHDIN

Tulevaisuudesta

RAKASTAN

Perhettäni 

JOS OLISIN SÄÄTILA

Joku iloinen pyörremyrsky 😄

JOS OLISIN RAKENNUS

Vanha rintamamiestalo, jossa lattiat ja oven saranat narisee

PARASTA ARJESSA ON

Elän tällä hetkellä yhtä unelmistani, 

koti, mies, lapset, lemmikit ja työ

SATAVUOTIAANA AION

Kiikkua keinussa mieheni kanssa 

UNELMANI JUURI NYT

Valmistuminen uuteen ammattiin 

ELÄMÄN TARKOITUS ON

Elää oman näköistä elämää ja muistaa rakastaa läheisiä ja 

sanoa se ääneen päivittäin

💓Jenni💓

Muistakaa rakastaa

Ystävänpäivänä

 Ystävyys on mielestäni näinä korona aikoina saanut uutta mittakaavaa, ystävän näkemisissä on ollut haasteita rajotteiden ja oman aikataulunkin vuoksi. Ihana on kuitenkin huomata, että tosi ystävät kulkee rinnalla ja mielestäni se on osa sitä aikuisuutta. Kaikilla on omat perheet, työt ja joillakin hurjilla myös koulu siinä rinnalla, niin sitä ei ole vain niin yksinkertaista nyhjäistä yhteistä aikaa viikottain tms. 

Itse arvostan ystävissä lojaalisuutta, ymmärrystä ja hiukkaa hulluutta :) 

Itselläni on muutamia ystäviä, hengenheimolaisia💓

Aikaisemmassa elämänvaiheissa en pystynyt luottamaan kehenkään, en edes itseeni. Tuolloin yli 10v sitten perheeseeni kuului 9vuotias poikani ja minä. Toista lasta toivoin kovasti, mutta sitä, kun ei ollut kuulunut muutaman vuoden yrityksen aikana, niin ajattelin, että kissa olisi se mikä täyttäisi tuon aukkoni. Jussi kissa haettiin kaverini kanssa muaseudulta ja tuollakin matkalla eksyimme, 😁mutta perille pääsimme ja Jussi kissa pääsi kotiutumaan. Siitä alkoi ystävyytemme.

Seuraavana päivänä poikani kotiutuessa hän ihmetteli pientä kissaa, joka makasi kukkaruukussa. Poikani ja tuon kissan välille syntyi side, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, vaikka poika jo omillaan asuukin. Aina käydään Jussi kissalle moikat sanomassa. 

Tuo kissa on kulkenut mukanani kohta 11vuotta ja voin kertoa, että useat itkut on hälle itketty. Meillä jokainen lemmikki on ystävä ja perheenjäsen. Heidän kauttaan olen oppinut luottamaan jälleen ihmisiin ja näin saanut myös uusia ystäviä elämääni. 

Viime kesänä ystäväni tuli hakemaan minut rannalle ja lähdimme piknikille eväät matkassa. Yhteiset pienet hetket nostavat ystävän kanssa kantaa pitkälle. 

Muistakaa sanoa ystävälle, kuinka tärkeä hän on, älkää pitäkö häntä itsestäänselvyytenä. 

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

Mielen päällä

Jälleen kesällä luin lehdestä, kuinka Kuopiossa oli löydetty kuollut nuori mies ja jäljet näyttävät, että hän on joutunut henkirikoksen uhriksi. Kehossani vaeltaa kymmeniä kylmiä väreitä näitä lukiessani. Mietin, kuka on seuraava, tunnenko hänet jne. Vaikka piireistä olen pois päässyt, ei se tarkoita sitä, että olisin pyyhkinyt sen pois, se kulkee mukanani loppu elämäni välillä haaleina muistoina, välillä kipeinä tuskan viiltoina tai hikisinä painajaisina. 

Uutisessa kerrotaan uhrin olleen 20vuotias. 

Mietin läpi kaikki tutut noin tuon ikäiset...pelko muutaman ystävän puolesta painaa mieltäni. 

Illan pimein tunnein mietin, vuosi sitten kuollutta kummi tyttöäni. Tuokin kuolema oli turha ja vahvasti kuvioihin liittyi päihteet. Tuotakaan kuolemaa en pysty koskaan unohtamaan. Mietin usein, oliko hänellä kylmä, tunsiko hän kipua, mitä hän tunsi, vai oliko hän niin aineissa, että oli jo omissa maailmoissaan...Teinkö hänen eteensä kaikkeni...mitä olisin voinut tehdä toisin...

Sitten näen työssäni onnellisia ja terveitä nuoria, joita koitan opastaa, ettei toinen polku käy liian houkuttelevaksi. Mieleni tekisi siirtää tieto ja kokemus omasta päästä heille. Heillä on kaikki alussa, he ovat niin viattomia, niin olin minäkin... väärät valinnat seurasivat toisiaan...! Olen miettinyt sitäkin usein, että olisinkohan ruennut käyttämään koskaan aineita, jos minua ei olisi teininä niin rikottu henkisesti ja fyysisesti. Tahdoin karkuun tuota pahaa oloani. 

Tänä päivänä elän kuitenkin hyvää arkea ja nautin elämästä. 

Tämä syksy toi itselleni paljon kaikkea uuttakin. Naimisiin meno oli niistä suurin, opinnot, kokemusasiantuntijuutta, KOY- hallituksen jäsenenä toimiminen eli monessa mukana jälleen, kotona uusperheemme ja pieni eläintarha  <3  

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

Erityisherkän elämää

Monihan ei usko, eikä ymmärrä erityisherkkyyttä ollenkaan. Useimmiten ajatellaan, että kuormittunut erityisherkkä lapsi on vain huono käytöksinen, näin siis meidän lapsemme kohdalla. Minä ja poikani olemme erityisherkkiä ja sen kyllä huomaa ihan päivittäisissä asioissa, miten mihinkin reagoidaan. Koulu on tällä hetkellä pojalleni ollut jo pitemmän aikaa paikka, missä kuormitus kasvaa. Paljon lapsia, paljon eri ääniä, opettajan puhe, opettajan vaatimukset, se on vain erityisherkälle liikaa.  Erityisherkkänä kuulet esimerkiksi takarivin sipattelevat tytöt niin kovana, ettei resurssit riitä enää muuhun. 

Mieheni kanssa olemme, kuin yö ja päivä. Minä koen, näen, tunnen, kuulen, aistin, niin herkästi ja mies on taas "viileä" eikä näe ja koe asioita samoin, kuin minä. 

Olen onnekas, että minulla on ymmärtävä mies. Olen todella huomion kipeä välillä ja välillä minusta tuntuu, että pelkkä silittäminen rasittaa. Olemme päässeet pitkälle sillä, että minä saan, miltei joka ilta omaa aikaa. Työni on hektistä ja ilta painotteista, niin kotiin tullessa kaipaan rauhaa. Tämä ei ole sitä, ettenkö tahtoisi olla mieheni kanssa, vaan sitä, että akkuni latautuu ja pääni tasapainottuu yksin ollessa. Masennus taustaisena olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tarpeitani. Vuosia olen pyrkinyt tekemänn kaikki asiat niin, kuin ns.normaalit ihmiset, mutta en enää. Nykyään teen asiat tavallani ja voin paremmin. Maalle muutto oli yksi iso osa toipumistani. En kaipaa vilinää ja vilskettä. Ennen ajattelin, että vetäytymiseni ja kotona olo johtuu masennuksestani, mutta minkäs teet, kun nautin kotona olosta, tämänkin ymmärrys vaati työstämistä paljon. Hyvä terapeuttini sanoikin, että ei joka aamu tarvitse olla klo 7.00 hereillä ja isku valmiina, joskus voi olla yöpaita päällä, vaikka koko päivän, jos sen kokee itselleen hyväksi. Jopa minulla on lupa nauttia olostani. Olemme mieheni kanssa olleet ns.ylisuorittajia, se johtunee taustoistamme. Meille ns. normaalit ihmiset, kun tekevät jotakin, niin me olemme oppineet tekemään kaksin verroin enemmän, jotta olisimme samalla viivalla heidän kanssaan, näin ajattelee useat päihteidenkäyttäjät, koska se huonommuuden tunne on valtava pään sisällä. Ja tuosta ulos oppiminen on ollut haasteellista. Vielä tänäkin päivänä koen tietyissä tilanteissa huonommuuden tunnetta. Voisin sanoa, että mikä tahansa taito on helpompi oppia kokonaan uusi, kuin että opettelet vanhasta tavastasi pois. 

Nancy Sinatra BangBang

https://www.youtube.com/watch?v=BkKDSFYvxKU

Ystävänpäivän lähestyessä olen miettinyt paria ystävääni erityisen paljon. Aikuisena olen tajunnut, kuinka suuri rikkaus on saada saman henkisiä ystäviä ja, kun vielä saa uusia ystäviä, se on jo taivaanlahja, vaikka uskonnollinen vakaumukseni onkin mitä on. Elämääni on viime vuosien aikaan tullut useita uusia ihmisiä työn ja muuton myötä,  kylämme nuorilla on iso osa sydämestäni, heidän vuoksi jaksan ja teen, heissä näkyy nuoruuden viattomuus, uutuuden viehätys, ilo, tuntematon tulevaisuus. Olen ajatellut, että jos pystyn omia kokemuksiani kertomaan ja käyttämään työkaluna ja tällä tavoin edes yhden nuoren pelastamaan aineilta, olen voittanut. Tahdon tarjota nuorille tekemistä ja sen turvallisen aikuisen rinnalle, jolle voi kertoa suoraan, mistä kenkä puristaa. 

Olen joutunut deletoimaan ihmisiä elämästäni, koska koin, että heidän seurassa menetin vain energiaani, eikä mielestäni se ole ystävyyden tarkoitus. 

Ystävyys itselleni on ainakin voimaannuttavaa, samanhenkisyyttä ja sitä, että voi olla täysin oma itsensä ja sinusta pidetään silti. 

Toivon kärki uuden edessä

https://www.youtube.com/watch?v=z8U9NY5EEzI&list=RDGMEMQ1dJ7wXfLlqCjwV0xfSNbA&index=9

Kohti kevättä menemme hyvää vauhtia, päivät ovat jo pidenneet, pimein masentuneen painajais aika on ohi. Keväällä näkee, kuinka kaikki herää eloon. Sormet syyhyä, että pääsisi mahlan valutukseen ja keräilemään kuusenkerkkiä. Itse laitoin jo chilejä, paprikoita ja tomaatteja multaan. Tietysti kanoille ja kaneille piti laittaa myös hernettä. Saa nähdä elääkö nuo kasvatukset edes kesään asti. Toivossa on hyvä elää. 

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓