Kun lapsi puhuu kuolemasta...

Ne hetket, kun erityisherkkä 9vee sanoo haluavansa kuolla, vereni seisahtuvat, kyynel hakee paikkaansa silmäkulmassa, hengitykseni vaikeutuu, tuntuu kuin kurkussani olisi omena pahanolon tunne tulee niin syvältä. Sitten havahdun ja skarpaan, minä en saa lyyhistyä, minun täytyy pysyä vahvana lasteni vuoksi. 

lapsi ja lintu 

https://www.youtube.com/watch?v=qc5lPGtC1tg

Tiedän niin sen tunteen, kun lasta ahdistaa ja olo on hankala. Milloin koskee jalkaan, milloin käsiin, milloin päähän. Lapsen on vaikea hahmottaa omaa ahdistustaan ja siksi ne tuntuvatkin lapsella erilaisina kiputiloina. Nyt jälkikäteen ajateltuna, olisihan minun pitänyt ymmärtää jo aiemmin pojan vaikeaa oloa, kun kipuja on ollut kauan, mutta se on niin jossittelua, että unohdetaan se nyt kokonaan. Pojan elämässä on sattunut niin paljon pienestä iästä huolimatta. Hän menetti biologisen isänsä tapaturmaisesti noin neljä vuotta sitten, hän oli tuolloin niin pieni ettei osannut asiaa käsitellä, vaikka hän kävikin perheneuvolassa juttelemassa. Vuosi sitten, kun muutimme 50kilometrin päähän vanhoista tutuista kavereista ja ympäristöstä, pojan olo sai ääripäänsä. Koulussa turhautuneena opettajalle tuli vi...... huudettua, pahan olon pahentuessa sai raivokohtauksen, jonka jälkeen oli ihmeissään mitä on tehnyt ja sai paniikkikohtauksen. Äitinä lapsen tällainen pahaolo jäytää luissa saakka!!!

Koululta pyysimme apuja jo viime talvena, koulukuraattori sanoi, ettei kuulu hänelle, oljenkortena oli koulupsykologi, mutta hänkin sanoi, ettei kuulunut hänelle...olimme tilanteessa niin yksin!!!

Sen tiesin, että apua poika tarvitsee ja pian. 

ihme ja kumma 

https://www.youtube.com/watch?v=F6e2iBeLxr0

Perheneuvolan asiakkuutemme oli jo vanhentunut. Sitten varasimme omalle lääkärille käynti ajan ja hän onneksemme kirjoitti lähetteen lasten psykiatrian poliklinikalle. Nyt olemme siellä avopuolen tutkimusjaksolla, eli käymme keskustelemassa pari kertaa kuukaudessa ja muutaman kuukauden päästä on hoitopalaveri, jossa lääkärin kanssa mietimme jatkoja.  

Vanhemmilta, varsinkin itseltäni erityisherkkänä tämä vaatii ponnistelua ja uskomattomia voimia, jotta itse pysyy kasassa ja turvallisena aikuisena lapsen rinnalla. Onnekseni kihlattuni on itselleni järkähtämätön tukipilari, unohtamatta veljeä, äitiä, ystävää ja mummoa. Onni on läheiset 💓

Tämän tekstin kirjoitin, jotta vanhemmat samassa tilanteessa, eivät häpeilisi ja jäisi yksin, vaan hakisivat lapselle apua. 

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

Syksy tuo aina paljon jotain uutta...

 Usein sorrumme masentelemaan, kun syksy koittaa. Kihlattuni on opettanut minua nelisen vuotta näkemään kaikessa jotain hyvääkin. Siksi näin syksyn tullen olen ruennut ajattelemaan, että se on, kuin uuden alku, kesän vihreys vaihtuu uskomattomiin väriyhdistelmiin, pimeys ja kynttilät tuovat lisää kauneutta tähän vuoden aikaan. Muutamia vuosia sitten masennuin usein syksyisin, mutta en enää. Se on vaatinut itsensä tutkiskelua ja kuuntelua useita tunteja. Tänä päivänä tiedän, kun huonompi ns.aalto on tuloillaan, silloin tiedän, että nyt täytyy hiljentää tahtia. Masennukseni kun pahenee juurikin silloin, kun unohdan itseni. Nyt uskon ymmärtäväni, että jos en huolehdi itsestäni niin siitä kärsin minä ja läheiseni. Olen ihminen, joka tekee esim.töitä uupumiseen asti ja sitten ollaan niin poikki, ettei kykene töihin ja siitä lähtee jälleen oravanpyörä pyörimään 😕

kaija koo hullut päivät

https://www.youtube.com/watch?v=hBh395fKeKk&list=PL8ZIZiw2rYubmVgkoY3SWqa-WEpkeScch

Itseni on ollut vaikea pysähtyä ja tyhjentää ajatuksiani, koska ennen pään on nollannut aina päihteillä. Tuon tilalle oli hankala rueta etsimään eri keinoja. Siinä sivussa oli pakko rueta tulkitsemaankin noita tunteita. Ennen sitä otti pillerin niin murheeseen, kun juhlaankin. Koskaan ei tarvinnut käydä kipeitä tunteitaan läpi vaan pystyi ne aineilla turruttamaan, unohtamaan. En edes psykologin juttusilla halunnut olla rehellinen omasta olostani ja käyttämistäni aineista, koska huoli siitä, että lasten kotona oloon puututaan lastensuojelun puolelta, tuolloin en ollut  valmis ottamaan apua vastaan. 

Tuo muuri lastensuojelun täytyisi saada katkeamaan jo nuorien päihdeäitien ja isien kohdalla. Että he ovat tukena ja kulkevat mukana vaikeina aikoina, niin, että he saavat pitää lapsensa kotona erilaisten tukien avulla. Tämän vuoksi synnytysosaston sosiaalityöntekijän täytyisi olla todellakin pitkän ammattitaustan omaava ja työskentelevän aidosti päihdeperheiden puolesta. 

Sosiaalityöntekijähän tapaa perheen tai äidin synnytysosastolla lapsen syntymän jälkeen, ennen kuin perhe kotiutetaan. Mielestäni tuota suhdetta olisi syytä vahvistaa jo raskauden aikana, kun käydään äitiyspolilla. 💏

Atomirotta piru olkapäällä

https://www.youtube.com/watch?v=70j69Bpheds

Tämä syksy on tuonut todellakin jotain uutta perheeseemme. Aloitin itse uudessa työpaikassa, josta olen vain unelmoinut!  Ennen en uskonut omiin kykyihini, vahvuuksiini tai osaamiseeni. Onnekseni olen saanut todella ihania ohjaajia ja oppinut heiltä todella paljon siitä, että itsestään voi oikeasti olla ylpeä ja omiin taitoihin saa ja pitää uskoa. Tätä vahvisti etenkin Kulttuuripaja Luoteen vartaisohjaaja koulutus ja ryhmien suunnittelu ja vetäminen. Kihlattuni kanssa usein siitä puhummekin, kuinka elämme tänä päivänä omaa unelmaamme. Tämän vuoksi suosittelen kaikkia unelmoimaan suuresti! Jos kuitenkin tuntuu, että syksy masentaa ja tuntuu kuin voimat ei riittäisi mihinkään niin voihan sitä vetää aamulla villasukat jalkaan, kömpiä sohvan nurkkaan, nauttia suklaata ja nauttia elokuvasta, ladaten akkuja, huomenna päivä voi olla jo valoisampi!

Atomirotta Älä huoli tyttö

https://www.youtube.com/watch?v=MWKnIIUOs4s

Valoa pimeyteen kaikille ✨

Muistakaa rakastaa 

💓Jenni💓