Pyhäinpäivän mietteitä

Näin pyhäinpäivänä muistelemme pois menneitä ystäviämme, sukulaisia, läheisiä, tuttuja. 

Itselläni muistettavien lista on pitkä ja tuskainen. Liian moni on lähtenyt liian aikaisin, joko päihteiden vuoksi tai päihteisiin. 

Nuoret ihmiset, joilla oli vielä elämää koettavana, niin paljon ja maailmalle niin paljon annettavaa. Heille kaikille minä sytytän kynttiläni. Noita turhia kuolemia on liikaa ja siksi ongelmista täytyy puhua, eikä vaieta! Heitäkin osaa olisi voinut auttaa, jos olisimme olleet rehellisiä edes itsellemme. Tuo katala valheiden maailma, päihdemaailma opettaa ihmisen siihen, että valehtelee itselleenkin saati ihmisille ympärille. 

Ihminen ei tee sitä tyhmyyttään eikä varmasti uhallaan vaan oikeasti hän on sairas. Tämän, kun jokainen ei- päihdeongelmainen ymmärtäisi asiamme olisivat helpompia. Osassa perheissä käyttäjää syyllistetään ja syytetään tekemisistä toisissa perheissä nuori opetetaankin jo kotona siihen valhe maailmaan. Tuo päihdeongelmainen tarvitsee tukea, ei rahaa!!! Ruokakassi on hyvä apu, mutta suora rahan antaminen on oikeasti, seuraavan satsin maksamista, eli auttaja toimiikin käytön mahdollistajana!!  Käyttäjä osaa keksiä mitä ihmeellisimpiä selityksiä, jotta saa rahaa lypsettyä!!! He eivät ajattele todellakaan sitä huomista päivää, kun tajuaa, että taas tuli kusetettua sukulaista tms. Tuohonkin huonoon omaantuntoon vejetään pää sekasin, kaikkihan ei edes tunne tuota huonoa omaatuntoa. 

Itselläni ystävien kuolemat viereltä saivat minut tajuamaan, että itseni on käännettävä kelkka täysin. Onnekseni tuolloin vierelläni oli ihminen, joka tahtoi tehdä muutoksen kanssani. Omassa päässäni yritän ystävieni kuolemat hyväksyttää sillä, että he olivat valmiita uhrautumaan, jotta minä saan kasvattaa lapseni. Ei ollut minun vuoroni! Tuo on todellista ystävyttä. He olivat maanpäällisiä enkeleitä, luonani en saanut heitä pitää pidempään, mutta jokaiselta olen elämääni jotain oppinut ja tänä päivänä voin pikkuisen hymyillä, kun muistelen heitä! 

He ovat elämässäni aina!!! Sydämessä!!

Häävieraita miettiessäni,

miltei listaan heidät vieraiden joukkoon, tiedän heidän olevan tuolloin paikalla💓

Terveiset sinne taivaisiin

https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓

Kun nuorta kiinnostaa päihdetaustani

 Työssäni nuorisonohjaajana miltei päivittäin törmään nuoriin, jotka kummastelevat mitä kaikkea olen käyttänyt ja kokenut. Näistä asioista haluan olla heillekkin avoin ja kertoa niiden päihteiden nurja puoli. 

Moni voi ajatella, että selvisihän se tuokin niin miksi minä en! Asia ei vaan ole niin mustavalkea. 

Itse olen pinnistellyt 20vuotta päihteiden kanssa, rinnalle, kun sain masennuksen se on ollut melkoinen kombo hoidettavaksi. Itse en nähnyt päihteetöntä elämää edes vaihtoehtona, koska mieleni oli jo niin kulminoitunut päihteidenkäyttäjäksi. Aamun ensimmäinen ajatus useimmiten oli mitäs tänään, se oli kuluttavaa, jos sinulla ei sille päivälle ollut mitään, niin kärsit vierotusoireista, soittelit kaikki ns. ystävät läpi, lähetit kymmeniä tekstiviestejä jos jostain jotain sais...harvoin sellainen ystävä vastaan tuli, että "hei mä tarjoon." Kun raha ei tuolloinkaan puussa kasvanut, sitä piti jollakin tapaa säätää, sitäkin. Huonoina hetkinä teki mieli antaa periksi, mutta onnekseni omat lapseni pitivät minut elämässä kiinni, enkä missään nimessä halunnut heidän kärsivän. 

Se valheinen päihdemailma, se tuhoaa monia ihmismieliä. Kehenkään et voi luottaa 100% et edes itseesi, kusetat itseäsi joka päivä ajattelemalla, etten ole koukussa minä hallitsen käyttöäni, ja paskat sanon minä. Vaikka ihminen, kuinka yrittää elää aineiden yläpuolella se ei sitä ole. Kerran kun aineet saa sinut koukkuun, siinä olet aina altavastaaja niin kauan, kun vierottaudut ja hoidat itsesi kokonaiseksi. 

Jossakin tekstissä viime viikolla; "Ihmistä ei saa ehjäksi, jos se on hakattu palasiksi, mutta siitä saa kyllä upean mosaiikin" Mielestäni tuo oli osuvasti kirjoitettu!

Senkin jälkeen, kun olen jättänyt päihteet joudun ravistelemaan itseäni ja muistuttamaan omasta jaksamisesta, töiden kuormittavuudesta, hyvinvoinnistani miltei päivittäin, koska tiedän, että jos en pidä mieltäni kunnossa, olen askeleen lähempänä retkahdusta. Väsyneenä ja kuormittuneena sen rajan ylittäminen sumenee. Niin kävi viimeisenkin retkahdukseni kanssa. Olin tuolloin masennus kierteessä, väsymykseni ja kipuni hallitsivat minua täysin. Siihen vielä väärä paikka, väärä aika ja väärä tuttu, joka uskotteli minulle, että voinhan ihan kipuihin jotain ottaa, siitä se sitten lähti. 

Koskaan en voi sanoa, että olipa hienoa ja upeeta vetää pää sekaisin. Siihen liittyy paljon myös häpeän tunteita, joita jouduun miettimään päivittäin, eikä se parantanut jo valmiiksi masentunutta mieltäni lainkaan. 

Useina päivinä tahdoin pään sekasin siksi, että yö jossakin rapussa ei tuntuisi niin pelottavalta. 

Se oli sellaista henkistä peliä koko ajan. 

                        EN SUOSITTELE KOKEILEMAAN

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓