Kuka minä olen

Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta. 

Opitte myös tuntemaan minua ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.


 

HARRASTUKSENI

Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit

ERITYISTAITO

Empaattisuus

ERIKOISTUNTOMERKKINI

Pinkit tai punaiset hiukset

VOIMABIISI

Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä

TUNNUSLAUSEENI

Äiti,rakastaa sinua

LAPSUUDEN KARKKIMUISTO

Isoukkini kettu karkit

KERÄILEN

Muumi mukeja

ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT

Ahdas mielistä

MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ

Lähteä ulkomaan reissulle

TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA

Kotona perheen parissa, saunomista

ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA

Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä

ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA

Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms.

PARHAAT PUOLENI

Olen hyvä kuuntelija ja lojaali 

OLEN HYVÄKSYNYT

Että hoitaja urani on ohi

KAPINOIN

Nuorten puolesta

EN OSAA

Japania

PELKÄÄN

Kieroja ihmisiä 

MUREHDIN

Tulevaisuudesta

RAKASTAN

Perhettäni 

JOS OLISIN SÄÄTILA

Joku iloinen pyörremyrsky 😄

JOS OLISIN RAKENNUS

Vanha rintamamiestalo, jossa lattiat ja oven saranat narisee

PARASTA ARJESSA ON

Elän tällä hetkellä yhtä unelmistani, 

koti, mies, lapset, lemmikit ja työ

SATAVUOTIAANA AION

Kiikkua keinussa mieheni kanssa 

UNELMANI JUURI NYT

Valmistuminen uuteen ammattiin 

ELÄMÄN TARKOITUS ON

Elää oman näköistä elämää ja muistaa rakastaa läheisiä ja 

sanoa se ääneen päivittäin

💓Jenni💓

Muistakaa rakastaa

Ystävänpäivänä

 Ystävyys on mielestäni näinä korona aikoina saanut uutta mittakaavaa, ystävän näkemisissä on ollut haasteita rajotteiden ja oman aikataulunkin vuoksi. Ihana on kuitenkin huomata, että tosi ystävät kulkee rinnalla ja mielestäni se on osa sitä aikuisuutta. Kaikilla on omat perheet, työt ja joillakin hurjilla myös koulu siinä rinnalla, niin sitä ei ole vain niin yksinkertaista nyhjäistä yhteistä aikaa viikottain tms. 

Itse arvostan ystävissä lojaalisuutta, ymmärrystä ja hiukkaa hulluutta :) 

Itselläni on muutamia ystäviä, hengenheimolaisia💓

Aikaisemmassa elämänvaiheissa en pystynyt luottamaan kehenkään, en edes itseeni. Tuolloin yli 10v sitten perheeseeni kuului 9vuotias poikani ja minä. Toista lasta toivoin kovasti, mutta sitä, kun ei ollut kuulunut muutaman vuoden yrityksen aikana, niin ajattelin, että kissa olisi se mikä täyttäisi tuon aukkoni. Jussi kissa haettiin kaverini kanssa muaseudulta ja tuollakin matkalla eksyimme, 😁mutta perille pääsimme ja Jussi kissa pääsi kotiutumaan. Siitä alkoi ystävyytemme.

Seuraavana päivänä poikani kotiutuessa hän ihmetteli pientä kissaa, joka makasi kukkaruukussa. Poikani ja tuon kissan välille syntyi side, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, vaikka poika jo omillaan asuukin. Aina käydään Jussi kissalle moikat sanomassa. 



Tuo kissa on kulkenut mukanani kohta 11vuotta ja voin kertoa, että useat itkut on hälle itketty. Meillä jokainen lemmikki on ystävä ja perheenjäsen. Heidän kauttaan olen oppinut luottamaan jälleen ihmisiin ja näin saanut myös uusia ystäviä elämääni. 

Viime kesänä ystäväni tuli hakemaan minut rannalle ja lähdimme piknikille eväät matkassa. Yhteiset pienet hetket nostavat ystävän kanssa kantaa pitkälle. 

Muistakaa sanoa ystävälle, kuinka tärkeä hän on, älkää pitäkö häntä itsestäänselvyytenä. 

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓




Mielen päällä

Jälleen kesällä luin lehdestä, kuinka Kuopiossa oli löydetty kuollut nuori mies ja jäljet näyttävät, että hän on joutunut henkirikoksen uhriksi. Kehossani vaeltaa kymmeniä kylmiä väreitä näitä lukiessani. Mietin, kuka on seuraava, tunnenko hänet jne. Vaikka piireistä olen pois päässyt, ei se tarkoita sitä, että olisin pyyhkinyt sen pois, se kulkee mukanani loppu elämäni välillä haaleina muistoina, välillä kipeinä tuskan viiltoina tai hikisinä painajaisina. 


Uutisessa kerrotaan uhrin olleen 20vuotias. 

Mietin läpi kaikki tutut noin tuon ikäiset...pelko muutaman ystävän puolesta painaa mieltäni. 

Illan pimein tunnein mietin, vuosi sitten kuollutta kummi tyttöäni. Tuokin kuolema oli turha ja vahvasti kuvioihin liittyi päihteet. Tuotakaan kuolemaa en pysty koskaan unohtamaan. Mietin usein, oliko hänellä kylmä, tunsiko hän kipua, mitä hän tunsi, vai oliko hän niin aineissa, että oli jo omissa maailmoissaan...Teinkö hänen eteensä kaikkeni...mitä olisin voinut tehdä toisin...

Sitten näen työssäni onnellisia ja terveitä nuoria, joita koitan opastaa, ettei toinen polku käy liian houkuttelevaksi. Mieleni tekisi siirtää tieto ja kokemus omasta päästä heille. Heillä on kaikki alussa, he ovat niin viattomia, niin olin minäkin... väärät valinnat seurasivat toisiaan...! Olen miettinyt sitäkin usein, että olisinkohan ruennut käyttämään koskaan aineita, jos minua ei olisi teininä niin rikottu henkisesti ja fyysisesti. Tahdoin karkuun tuota pahaa oloani. 

Tänä päivänä elän kuitenkin hyvää arkea ja nautin elämästä. 

Tämä syksy toi itselleni paljon kaikkea uuttakin. Naimisiin meno oli niistä suurin, opinnot, kokemusasiantuntijuutta, KOY- hallituksen jäsenenä toimiminen eli monessa mukana jälleen, kotona uusperheemme ja pieni eläintarha  <3  

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓


Erityisherkän elämää

Monihan ei usko, eikä ymmärrä erityisherkkyyttä ollenkaan. Useimmiten ajatellaan, että kuormittunut erityisherkkä lapsi on vain huono käytöksinen, näin siis meidän lapsemme kohdalla. Minä ja poikani olemme erityisherkkiä ja sen kyllä huomaa ihan päivittäisissä asioissa, miten mihinkin reagoidaan. Koulu on tällä hetkellä pojalleni ollut jo pitemmän aikaa paikka, missä kuormitus kasvaa. Paljon lapsia, paljon eri ääniä, opettajan puhe, opettajan vaatimukset, se on vain erityisherkälle liikaa.  Erityisherkkänä kuulet esimerkiksi takarivin sipattelevat tytöt niin kovana, ettei resurssit riitä enää muuhun. 



Mieheni kanssa olemme, kuin yö ja päivä. Minä koen, näen, tunnen, kuulen, aistin, niin herkästi ja mies on taas "viileä" eikä näe ja koe asioita samoin, kuin minä. 

Olen onnekas, että minulla on ymmärtävä mies. Olen todella huomion kipeä välillä ja välillä minusta tuntuu, että pelkkä silittäminen rasittaa. Olemme päässeet pitkälle sillä, että minä saan, miltei joka ilta omaa aikaa. Työni on hektistä ja ilta painotteista, niin kotiin tullessa kaipaan rauhaa. Tämä ei ole sitä, ettenkö tahtoisi olla mieheni kanssa, vaan sitä, että akkuni latautuu ja pääni tasapainottuu yksin ollessa. Masennus taustaisena olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tarpeitani. Vuosia olen pyrkinyt tekemänn kaikki asiat niin, kuin ns.normaalit ihmiset, mutta en enää. Nykyään teen asiat tavallani ja voin paremmin. Maalle muutto oli yksi iso osa toipumistani. En kaipaa vilinää ja vilskettä. Ennen ajattelin, että vetäytymiseni ja kotona olo johtuu masennuksestani, mutta minkäs teet, kun nautin kotona olosta, tämänkin ymmärrys vaati työstämistä paljon. Hyvä terapeuttini sanoikin, että ei joka aamu tarvitse olla klo 7.00 hereillä ja isku valmiina, joskus voi olla yöpaita päällä, vaikka koko päivän, jos sen kokee itselleen hyväksi. Jopa minulla on lupa nauttia olostani. Olemme mieheni kanssa olleet ns.ylisuorittajia, se johtunee taustoistamme. Meille ns. normaalit ihmiset, kun tekevät jotakin, niin me olemme oppineet tekemään kaksin verroin enemmän, jotta olisimme samalla viivalla heidän kanssaan, näin ajattelee useat päihteidenkäyttäjät, koska se huonommuuden tunne on valtava pään sisällä. Ja tuosta ulos oppiminen on ollut haasteellista. Vielä tänäkin päivänä koen tietyissä tilanteissa huonommuuden tunnetta. Voisin sanoa, että mikä tahansa taito on helpompi oppia kokonaan uusi, kuin että opettelet vanhasta tavastasi pois. 

Nancy Sinatra BangBang

https://www.youtube.com/watch?v=BkKDSFYvxKU


Ystävänpäivän lähestyessä olen miettinyt paria ystävääni erityisen paljon. Aikuisena olen tajunnut, kuinka suuri rikkaus on saada saman henkisiä ystäviä ja, kun vielä saa uusia ystäviä, se on jo taivaanlahja, vaikka uskonnollinen vakaumukseni onkin mitä on. Elämääni on viime vuosien aikaan tullut useita uusia ihmisiä työn ja muuton myötä,  kylämme nuorilla on iso osa sydämestäni, heidän vuoksi jaksan ja teen, heissä näkyy nuoruuden viattomuus, uutuuden viehätys, ilo, tuntematon tulevaisuus. Olen ajatellut, että jos pystyn omia kokemuksiani kertomaan ja käyttämään työkaluna ja tällä tavoin edes yhden nuoren pelastamaan aineilta, olen voittanut. Tahdon tarjota nuorille tekemistä ja sen turvallisen aikuisen rinnalle, jolle voi kertoa suoraan, mistä kenkä puristaa. 

Olen joutunut deletoimaan ihmisiä elämästäni, koska koin, että heidän seurassa menetin vain energiaani, eikä mielestäni se ole ystävyyden tarkoitus. 

Ystävyys itselleni on ainakin voimaannuttavaa, samanhenkisyyttä ja sitä, että voi olla täysin oma itsensä ja sinusta pidetään silti. 

Toivon kärki uuden edessä

https://www.youtube.com/watch?v=z8U9NY5EEzI&list=RDGMEMQ1dJ7wXfLlqCjwV0xfSNbA&index=9

Kohti kevättä menemme hyvää vauhtia, päivät ovat jo pidenneet, pimein masentuneen painajais aika on ohi. Keväällä näkee, kuinka kaikki herää eloon. Sormet syyhyä, että pääsisi mahlan valutukseen ja keräilemään kuusenkerkkiä. Itse laitoin jo chilejä, paprikoita ja tomaatteja multaan. Tietysti kanoille ja kaneille piti laittaa myös hernettä. Saa nähdä elääkö nuo kasvatukset edes kesään asti. Toivossa on hyvä elää. 

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓






Mieleni sanoi RIKS-RAKS-POKS

Olen sairastunut masennukseen yli kymmenen vuotta sitten. Väsymykseni oli kokonaisvaltainen,  arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaa...