AD/HD??
- Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa.
- ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
- ADHD:n diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa, henkilön psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä.
- Erotusdiagnostiikassa on arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä. Monet erotusdiagnostisesti olennaisista häiriöistä voivat esiintyä myös samanaikaisesti ADHD:n kanssa.
- ADHD:n hyvä hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Hoidon tavoitteena on lievittää ADHD-oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa toimintakykyä.
- Keskeisiä keinoja ovat ADHD-oireiseen henkilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet, erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot sekä lääkehoito. Videot ADHD:n psykososiaalisista hoidoista ja lääkehoidosta
- Lasten ja nuorten hoidossa on tärkeää ohjata aikuisia käyttämään lapsen toimintakykyä tukevia menetelmiä kotona, varhaiskasvatuksessa ja koulussa.
- Samanaikaisten häiriöiden hoito yhdistetään ADHD-oireiden hoitoon.
- Hoidon on oltava riittävän pitkäjänteistä ja sen jatkuvuus tulee varmistaa erilaisissa siirtymävaiheissa erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana.
- Hoitamattomana ADHD voi haitata opintoja ja työllistymistä ja suurentaa psykiatristen häiriöiden, syrjäytymisen ja päihteiden käytön riskiä.
- Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä tulee sopia paikallisesti.
- Lapsilla ja nuorilla ADHD:n diagnosointi ja hoito voidaan useimmiten toteuttaa perusterveydenhuollossa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatioiden tuella. Jos esiintyy vaikeita samanaikaisoireita, erotusdiagnostinen arvio ja hoito- ja kuntoutussuunnitelma tehdään erikoissairaanhoidossa.
- Aikuisilla diagnoosin tekee ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri tai opiskelu- tai työterveyshuollossa toimiva lääkäri, tarvittaessa konsultoimalla ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä erikoislääkäriä. Video ADHD:sta aikuisella
Näin meille kertoo käypä- hoito suositus
Käypä- hoito suositukset kertovan ad/hd;n järki ja tieto perustein, mutta mitä on ad/hd perheessä, kun tunteet ovat mukana?!
Tällä viikolla sen enempää miettimättä, lähdimme kuuntelemaan poikamme psykiatrin tuloksia. Testit aloitettiin viime vuoden puolella ja alku vuodesta nuo saatiin siihen pisteeseen, että tulokset oli kuultava. Yleensä mietin tällaisia asioita paljon etukäteen, nyt se vaan jotenkin jäi hektisen arjen rumbassa.
Psykiatrin testit tehtiin lähikaupungissa, jonne matkaa kertyy 55km. Tässäkin olisi taas korjauksen kohta, miksi palveluita ei voisi tuoda kylällemme, lasten ja nuorten stressi vähenisi, samoin koko perheen, kun ei tarvitsisi miettiä, kuinka lapsi kulkee nuo matkat. Lapsi joutuu olemaan koko päivän koulusta poissa, jos vanhemmat eivät pysty työstään irrottautumaan, niin matkan teko menisi linja- autolla. Onneksemme me saimme kuljettaa pojan tuonne kuitenkin itse, vaikka useita myöhästymisiä töistä ja palavereista tulikin. (kiitos työkaverilleni avusta)!!!
Siihen sitä kokoonnuimme tilaan, jossa lääkäri yms. oli jo paikalla. Poikamme tahtoi mukaan tuohon, vaikka pakko ei olisikaan ollut. Hän kuitenkin jo jossakin vaiheessa kaivoi puhelimen esille ja lähti pelien maailmaan, täysin ymmärrettävää.
Melkoisen mielenkiintoista kuulla mitä, joku ihminen on havainnut lapsestamme. Teksteistä tunnistin poikamme helposti. Väliin minua hymyilytti, niin ihana hän on.
Lääkärin kiireen pystyin aistimaan ja se jotenkin toi itselleni epävarman lähtökohdan. Nyt puhuttiin minun lapsestani, kenelläkään ei saisi olla kiire, asiaa täytyisi saada mutustella ääneen rauhassa.
Psykiatrin jälkeen vuoronsa otti lääkäri. Minua jännitti. Katselin ihaillen poikaani, hän on kaikkeni! Sen jälkeen silmämme kohtasivat mieheni kanssa ja tiesin hänen olevan tukenani tuli mitä tuli.
Sitten lääkäri sanoi; "Teen hänelle mielelläni diagnoosin, tarkkaavuushäiriö!" Mitä, mitä lääkäri juuri sanoi, sanoiko se, että lapsessani on jotain vikana, ei voi olla, sehän on minun lapsi ja just hyvä tuollaisena.
Lääkäri jatkoi; "hoitona lääkitys" Kysyin jotain mikä lääkitys ja miten, mitä...tuo hetki oli sumea!!! Tuntui, kuin sydämeni olisi lävistetty, kyyneleet valui... vaivuin muistoihin...
Kummityttöni ollessa 9vuotias, hänelle kokeiltiin ad/hd lääkettä ja sijoitettiin perhekotiin, siitä alkoi hänen laitostuminen, silmissäni vilisi kymmenet sijoituspaikat, sadat itkut puhelimitse "Lilli terve, tule Jenni hakee mut pois, mä vihaan näitä ihmisiä, ne ei ymmärrä minua, minun on paha olla" Puhelut päättyivät usein siihen, kun ohjaaja 5min jälkeen repi puhelimen väkisin hänen käsistään ja taustalla tyttö huusi hae minut pois...
Tuoko meillä olisi edessä... eieiei... nyt vedä henkeä ja ajattele!!
Olinkohan nyt oikeasti ymmärätnyt oikein... olin kyllä...
diagnoosi tarkkaavaisuushäiriö
hoito lääkehoito
noin yksinkertaista!
Olin sekoamispisteessä, kun ihana hoitajamme ehdotti, että kypsytetään ajatusta ja mietitään rauhassa.
Lääkäri teki lähtöä, hän lähti mitään selittämättä, olihan hänellä kiire...
Hoitajamme ja psykiatri onneksemme jututti meitä hetken ja varasi aikaa seuraavalle viikollekkin.
Autolla kotiin ajaessa mietin omaa päihdetaustaani ja, että lääkäri määräisi päihdyttävän lääkkeen lapselleni, minun pienelle pojalle.
Tuleeko oma ajatusmaailmani esteeksi, ettei poikaa voida lääkitä, kun omat mielipiteet kyseisestä lääkkeestä ovat aivan kauheat.
Kummityttöni viime kesän kuolema pyörii päässäni, olen, kuin unessa vaikka hereillä, en saa sanojani suusta. Istun 55km hiljaa miettien.
Ennen kylää havahdun, kun nuori laittaa viestiä, että ahdistaa. Sadasosa sekunnissa vaihdan työroolin päälleni, yritän ravistella omat murheeni pois ja keskittyä nuoreen. Kylältä nappaamme tytön kyytiin ja jatkamme matkaa yhdessä töihin.
Työilta tuntui pitkältä, ensimmäistä kertaa.
Kotona äidin roolissa vaivuin yhä useammin ja useammin omiin ajatuksiin. Miehen kanssa sovimme, että tästä pitää puhua yhdessä kaikessa rauhassa. Imin tietoa kuin pesusieni netistä, etsin kirjoja, etsin julkaisuja lääkkeistä...Yllätyksekseni lääkkeen onnistunut hoito ja nuorien omien mielipiteiden mukaan lääke oli todettu hyväksi. Pystyinkö kaikella tuolla tiedolla kumoamaan ajatukset, jotka olin muodostanut vuosikausia sitten... en en pysty kumoamaan... nyt odotan kovasti tulevan viikon keskustelu aikaa, voittaako oikeasti järki vai tunteet.
Pyyntö Jannika B
https://www.youtube.com/watch?v=hdA-K-7H89I
Päätöksiä pitäisi oikeasti pystyä tekemään järki pohjalta, mutta vaikea on tunteita sivuuttaa, kun kyse on omasta lapsesta.
Kohta viikon olen leikitellyt ajatuksella lääkityksestä, enkä vieläkään ole sen varmempi mistään. Jossittelen koko ajan entä jos diagnoosi on väärä, lääkitään turhaan, kuinkas kun on kyse kolmio lääkkeestä ja lapsella isältä ja äidiltä geenit päihdeongelmaan...onko tämä nyt eka naula arkun kanteen... eieiei... ei se saa olla. Tänä päivänähän osataan hoitaa ja kuntouttaa. Kuinka lapset itse käsittelevät tunteensa, jos vanhemmatkaan ei osaa. Kyllä näissä kohdissa oma eritysherkkyyteni on rasite.
Minä toivon lapselleni parasta lapsuutta, nuoruutta, intoa opiskella ja olla iloinen elämästä, minulla ei ole oikeasti oikeutta kieltäytyä lääkityksestä, jos ajatellaan lapsen parasta vai onko...tuhansia kysymyksiä...
Onko tämä taas vahvistus siitä, että olen epäonnistunut vanhempana...
Kaiken hullun myllyn keskellä, kuulen poikieni naurun äänen, olen onnellinen.
Tahdon, että lapseni saa elää oman näköisen elämänsä ja pystyy keskittymään koulussakin, onko oikeasti ainoa tapa hoitaa häntä, vihaamani lääke?!
Pitkästä aikaa kirjoitan tippa linssissä, onhan kyse lapsestani, kalleimmastani!!!
Muistakaa rakastaa
💗Jenni💗
