Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

Joulun pyhinä meillä on ollut perinteenä, että vanhin pojistamme tulee joulupäivänä meille syömään, meidän perheen mummon kanssa. Tuo meidän perheen mummo on tullut elämäämme jo 25vuotta sitten, hän on ollut tukena ja apuna. Harvoin ihmiset saavat elämään sellaisen ihmisen, joka kulkee mukana ja matkan vain jatkuessa hänestä tulee, perheenjäsen.  Hän on nähnyt ne minun huonommatkin vuodet ja siitä huolimatta jaksaa luottaa, eikä tuomitse. Usein nykyään puhummekin avoimesti menneistä ja siitä, kun en ole ollut parhaimmillani, kun olen valehdellut silmät päästä ja silti hän on jaksanut auttaa ja olla läsnä tarvittaessa.  Tuona eräänä jouluna miehet jäivät keittiöön tekemään meille joulu lounasta, kun me päädyimme juttelemaan asioista, jotka meitä on vuosien saatossa koskettaneet ja puhe kääntyi dokumenttiin asunnottomat. Etsin meille yhden jakson, katsoimme ja juttelimme. Itse pyörittelin päätä, kun pystyin niin samaistumaan dokumentin nuoriin.  Meidän mummo kysyikin, miltä...

Nyt se on täällä,  minun tarinani kovien kansien sisällä. Paljon etsin tekstistä virheitä ja heikkouksiani, vaikka olen saanutkin vain positiivisia ja itkuisia palautteita.  Pitkään olen haaveillut, siitä, että saan tarinaani kirjoitettua julkisemmaksi ja vain ainoastaan sen vuoksi, että tieto mitä minulla on elämän nurjalta puolelta, kohtaisi ne ihmiset, jotka painivat samojen asioiden äärellä.  Jotta ne tytöt ja pojat, joita ahdistellaan uskaltaisivat puhua, jotta ne nuoret vanhemmat uskaltaisivat pyytää apua, pelkäämättä lasten huostaanottoa,  jotta ne asunnottomat saisivat ymmärtävän katseen ja kiltin sanan. Tieto päihdemaailmasta on erittäin moninainen, ihmistä saatetaan sanoa narkkariksi, kun jointti on huulessa, tätä tietynlaista stigmaa vastaan täytyy taistella, jotta useampi ihminen näkisi päihdeongelmaisen ihmisen takana persoonan,  ja näin ymmärrys kasvaisi, addiktien kynnys hoitoon hakemiseen olisi pienempää ja lisäksi nuo käyttäjät saisivat sen kok...

Moni on sanonut ääneen minulle,  että toivoisi, etten olisi joutunut kokemaan kaikkea, mitä takaani löytyy.  Ei, itse en ajattele lainkaan niin. Itsestäni tuntuu, että olen tullut tällaiseksi ihmiseksi, juurikin siitä syystä, että olen kulkenut pimeissä syvissä vesissä. Ne hetket, mitä kukaan ei toiselle toivoisi, on kasvattanut minusta empaattisen toisia kohtaan.  Ymmärrän nuoria äitejä, varsinkin yh-äidit ovat olleet lähellä sydäntäni aina. Sitä vahvuutta noissa naisissa ei voi, kun ihailla. Tavalla tai toisella eteenpäin menevät ja aina tekevät parhaansa, parhaansa siihen hetkeen kytkettynä.  Ymmärrän ihmisiä, jotka haaveilevat ns. normaalista perhe- elämästä. Jotta saisi käydä töissä, viedä lapsia harrastuksiin ja olla illalla väsynyt kaikesta siitä.  Ymmärrän narkomaania, jolla on vieroitusoireet, jolla ei ole kotia, ei ole paikkaa minne mennä. Ymmärrän ihmisiä, jotka yrittävät rimpuilla selvinpäin, mutta tuntuu, että maailma on sinua vastaan.  Ymmärrä...

Paljon puhutaan, kun saapuu syksy, pimeät illat, märkä maa ja pitkä talvi, ihmiset hiukan vaipuvat tietynlaiseen horrokseen odottaen joulua, toisilla jo näin marraskuussa joulu kiireet painaa päälle.  Itse olen tänä syksynä tehnyt ehkä hiukan liian kovaa tahtia töitä yms. nyt on aika pysähtyä, miettiä mikä on oikeasti tärkeää. Itsensä arvostaminen ilman, että pitää koko ajan suorittaa, on ollut itselläni vaikeinta elämässäni.  Olen aikoinaan rimpuillut amfetamiini reflat omassa sängyssä itseäni kuunnellen, olen noussut ylös, vaikka minut monesti lyötiin maahan, olen pärjännyt yksinhuoltajana kahden lapsen kanssa....miksi en osaisi jo kunnioittaa itseäni...  Olen tehnyt henkisen kasvun ihmisenä viimeisen 7vuoden aikana. Opetellut uusiksi hyväksymään itseni, hyväksymään, että aina ei ole pakko jaksaa, joskus voi sanoa ei, se on jopa suotavaa.  Minulla on ollut upeita ihmisiä ympärillä, jotka eivät ole sanoneet minua laiskaksi, vaikka en ole aina jaksanut. Ystävilläni t...

Pääsimme vihdoinkin perheen voimin reissuun...on ollut koronaa, kissanpentuja, yms. Annoin jälleen yhdelle kylämme nuorelle pojalle mahdollisuuden näyttää mihin heistä on, hän kävi hoitamassa koirat perjantai iltana ja vanhin poikamme ja hänen avopuoliso tulivat meille lauantaina eläin vahdiksi. Kallista ja haasteellista olisi viedä kaikki yli 10 eläintä hoitoon. 😁 Reissumme ensimmäisenä iltana pojat tahtoi heti vesipuistoon, me vanhemmat säästelimme itseämme seuraavaan päivään.  Iltaisin grillasimme katoksella syötävää ja vietimme aikaa yhdessä. Katoksella oli kiva vaihtaa kuulumisia muiden leiriintyjien kanssa. Meitä oli sinne tullu ympäri Suomea. Ihmeellistä, kuinka leirintäalue yhtenäistää porukkaa, että kaikille voimme jutella ja olemme, kuin vanhoja tuttuja, mielestäni kivaa.  Grillaillessa parina iltana katoksella siinä kävi monenlaista perhettä. Mieleeni kuitenkin jäi kaikista kirkkaimpana kaksi romaani perhettä. Molempina iltoina heidän kanssaan siinä turisimme niitä...

  Hei, kesää päin jo vauhdilla täällä Pohjois-savossakin Mielestäni on ikävää seurata nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla/halua tehdä toisin, kuin vanhemmat odottavat. Vielä kuulen sitä, kun vanhemmat sanovat nuorelle, "mitäköhän se mummokin ajattelee, jos et lukiota käy?" tai "olet ensimmäinen suvussamme, joka ei lähde opiskelemaan, ajattelisit nyt vähän miltä meistä tuntuu". Kyllä noissa kohissa se pitäisi olla meidän aikuisten, joiden pitäisi ajatella. Se nuori kantaa tuota taakkanaan koko ikänsä ja jos perusaineet ei enää kiinnosta, niin lukion huonoilla papereilla et tee yhtään mitään. Jos hän ei suoriudu odotustenne mukaan, hän on epäonnistuja itselleen.  Joskus nuori tarvitsee oikeasti aikaa etsiä itseänsä, tuolloin kymppiluokka tms. on mahtava vaihtoehto. Joskus nuorta voi kasvattaa eniten, kun pääsee konkreettisesti tekemään töitä esim. työkokeilujaksoja. Hänellä on kuitenkin  suunnitelmia elämässä ja se on tärkeintä, että ei jää kotiin makaamaan.  Sama pät...

Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta.  Opitte myös tuntemaan minua, ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.   HARRASTUKSENI Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit ERITYISTAITO Empaattisuus ERIKOISTUNTOMERKKINI Pinkit tai punaiset hiukset VOIMABIISI Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä TUNNUSLAUSEENI Äiti,rakastaa sinua LAPSUUDEN KARKKIMUISTO Isoukkini kettu karkit KERÄILEN Muumi mukeja ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT Ahdas mielistä MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ Lähteä ulkomaan reissulle TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA Kotona perheen parissa, saunomista ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms. PARHAAT PUOLENI Olen hyvä kuuntelija ja lojaali  OLEN HYVÄKSYNYT Että hoitaja urani on ohi KAPINOIN Nuorten puolesta EN OSAA Japania PELKÄÄN Kieroja ihmisiä  MUREHDIN Tulevaisuudesta RAKASTAN...

Täytyy jälleen ihmetellä, miksi aikuisten täytyy antaa lapsilleen se kuva, että elämässä täytyy pärjätä eikä heikkoutta voi näyttää. Kaikkien pitäisi jaksaa se normaali arki, koulu, harrastukset...mutta mitäs jos pohjalla onkin masennus tai vastaava.  Minä olen kyllä puhunut aina sen puolesta, että on rohkeutta olla heikko. Aina ei ole pakko jaksaa, välillä voi olla päiviä, ettei mikään huvita, eikä se sanele sitä, että ihmisessä olisi jotain vialla tai, että hän olisi poikkeava.  Se vahvuus, jonka itse olen löytänyt olemalla minä, esittämättä mitään, tuo minulle iloa päivittäin. Tämän hetkinen elämän tilanteeni on sellainen, että minun ei tarvitse hötkyillä ja juosta, kuin päätön kana. Olemme rakentaneet arkemme niin, että minunkin pää pysyy vauhdissa mukana. Minullakin on oikeus voida hyvin, vaikka sairastuin masennukseen. Ennen häpesin edes sanoa ääneen, että tykkään nukkua pitkään ja nautin kotona olosta. Tänä päivänä arvostan jokaista hetkeä, kun saan olla ja antaa aikaan...

Olen törmännyt pari kertaa ihmisiin, jotka sanoivat, "ryyppäämällä ja pillereilläkö olet itsellesi töitä saanut, että pitäsköhän minunkin" En voinut uskoa, että minulle oikeasti noin sanotaan.  Ei en saanut tätä titteliä ihan niin helpolla... Minähän olen sairas ihminen, en ole omasta halustani addikti, se on niin syvällä. Noita sanojani miettiessä mietin itsekseni, mitä kaikkea minun piti kokea, jotta tänä päivänä voin sanoa itsestäni ylpeänä, että olen oma kokemusasiantuntijaksi. Nuorena jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Kuvittelin sen olevan vain, minun vikani, näinhän tietyt aikuiset olivat minulle sanoneet ja näinhän tekijäkin minulle uskotteli. Tuolloin en ymmärtänyt, kuinka sairas ihmisen täytyy olla, jotta tekee jotain tuon kaltaista kasvavalle nuorelle.  Ihminen joka teki väärin, pääsi, kuin kissa veräjästä. Yritin unohtaa asiaa koko nuoren elämäni, mutta koskaan se ei onnistunut. Päihteitä käyttämällä sain rauhan mieleeni, joskus alkoholi/pilleri pöhnässä ...