Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

  Hei, kesää päin jo vauhdilla täällä Pohjois-savossakin Mielestäni on ikävää seurata nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla/halua tehdä toisin, kuin vanhemmat odottavat. Vielä kuulen sitä, kun vanhemmat sanovat nuorelle, "mitäköhän se mummokin ajattelee, jos et lukiota käy?" tai "olet ensimmäinen suvussamme, joka ei lähde opiskelemaan, ajattelisit nyt vähän miltä meistä tuntuu". Kyllä noissa kohissa se pitäisi olla meidän aikuisten, joiden pitäisi ajatella. Se nuori kantaa tuota taakkanaan koko ikänsä ja jos perusaineet ei enää kiinnosta, niin lukion huonoilla papereilla et tee yhtään mitään. Jos hän ei suoriudu odotustenne mukaan, hän on epäonnistuja itselleen.  Joskus nuori tarvitsee oikeasti aikaa etsiä itseänsä, tuolloin kymppiluokka tms. on mahtava vaihtoehto. Joskus nuorta voi kasvattaa eniten, kun pääsee konkreettisesti tekemään töitä esim. työkokeilujaksoja. Hänellä on kuitenkin  suunnitelmia elämässä ja se on tärkeintä, että ei jää kotiin makaamaan.  Sama pät...

Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta.  Opitte myös tuntemaan minua, ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.   HARRASTUKSENI Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit ERITYISTAITO Empaattisuus ERIKOISTUNTOMERKKINI Pinkit tai punaiset hiukset VOIMABIISI Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä TUNNUSLAUSEENI Äiti,rakastaa sinua LAPSUUDEN KARKKIMUISTO Isoukkini kettu karkit KERÄILEN Muumi mukeja ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT Ahdas mielistä MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ Lähteä ulkomaan reissulle TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA Kotona perheen parissa, saunomista ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms. PARHAAT PUOLENI Olen hyvä kuuntelija ja lojaali  OLEN HYVÄKSYNYT Että hoitaja urani on ohi KAPINOIN Nuorten puolesta EN OSAA Japania PELKÄÄN Kieroja ihmisiä  MUREHDIN Tulevaisuudesta RAKASTAN...

Täytyy jälleen ihmetellä, miksi aikuisten täytyy antaa lapsilleen se kuva, että elämässä täytyy pärjätä eikä heikkoutta voi näyttää. Kaikkien pitäisi jaksaa se normaali arki, koulu, harrastukset...mutta mitäs jos pohjalla onkin masennus tai vastaava.  Minä olen kyllä puhunut aina sen puolesta, että on rohkeutta olla heikko. Aina ei ole pakko jaksaa, välillä voi olla päiviä, ettei mikään huvita, eikä se sanele sitä, että ihmisessä olisi jotain vialla tai, että hän olisi poikkeava.  Se vahvuus, jonka itse olen löytänyt olemalla minä, esittämättä mitään, tuo minulle iloa päivittäin. Tämän hetkinen elämän tilanteeni on sellainen, että minun ei tarvitse hötkyillä ja juosta, kuin päätön kana. Olemme rakentaneet arkemme niin, että minunkin pää pysyy vauhdissa mukana. Minullakin on oikeus voida hyvin, vaikka sairastuin masennukseen. Ennen häpesin edes sanoa ääneen, että tykkään nukkua pitkään ja nautin kotona olosta. Tänä päivänä arvostan jokaista hetkeä, kun saan olla ja antaa aikaan...

  Ensimmäinen käynti lasten psykiatrian poliklinikalle lähestyy! Erityisherkkä 9vuotias poikamme oireilee muuton ja koulun vaihdon vuoksi! Viime talvi ollaan räpiköity miltei yksin eteenpäin, koululta ei saatu mitään tukea! Asia ei kuulema kuulunut psykologille eikä sen enempää kuraattorille, vaikka suurimmat ongelmat olivat koulussa.  Onnekseni osasin avata suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja sain lastensuojelun työntekijät pitämään puoliani. Koulussa vissiin ajateltiin, että tässä nyt ei voi olla muusta kyse kun ongelmat kotona, koska lukeehan meidän teksteissä kuntoutunut narkomaani... Yritin pitää kovasti puoliani keskustelu ajoilla. He (ope,rexi ja apuope) ihmettelivät koululla, kuinka väsynyt olen kun purskahdan itkuun. Kyllä todellakin olin väsynyt, mutta olin väsynyt siihen, kuinka jälleen menneisyys kummittelee ja kuinka he aikuiset ihmiset eivät uskoneet vilpitöntä sanaani. Nyt vihdoinkin ymmärsin, kuinka tärkeä minun on ollu todistaa päihteettömyyteni sadoilla...

Näin olemme jälleen edenneet keväässä siihen pisteeseen, että vappu tuli ja lumi suli. Näissä poikkeusoloissa, olin unohtanut koko vapun, eihän mitään voinut suunnitella tai reissuta. Isäntä ottikin itselleen lisätöitä koko viikonlopuksi, eilen illalla rakensimme myös koirien vuoksi aitaa pihaamme, joten ei tässä juhlia keretä. Joten viikonloppu on samanlainen, kuin muutkin, pihahommia riittää vaikka muille jakaa, eikä sisälläkään sille näytä, että voisin huilailla. On pyykin pesua, imurointia, ruuan laittoa...kovin on muuttunut vapun viettomme niistä iloisista ilakoinneista rauhalliseen koti- iltaan, voisi jopa vanhaksi meitä luulla. Eilen jälleen kun rakensimme aitaa yhdessä ukon kanssa huumori oli onnemme. Vuosien saatossa olemme oppineet tekemään hommia yhdessä, mutta molempien täytyy kuunnella toisen ideat melko varpaillaan ja torpata toisen idea omalla, paremmalla idealla. Ennen otin itseeni ja jätin ukon yksinään puuhaamaan, mutta nyt voimme touhuta yhdessä, vaikka se onkin vä...

Itse olen käyttänyt meistä nimitystä uusioperhe ja näin olen tehnyt aina, enempää ajattelematta. Elämä kulkee ja maailma muuttuu, joten täytyy mennä virran mukana. Sain paljon kommenttia uusioperhe sanan käytöstä, joten nykyään yritän käyttää sanaa uusperhe! Suomen uusperheiden liitto ry ja kielitoimisto suosittelevat käytettäväksi uusperhe nimitystä vanhahtavan ja leimaavan uusioperhe- termin sijaan. Itselleni tämä tuli hieman puuntakaa, että tämäkin on muuttunut, mutta näillä mennään. Ja kiitos kaikille kommenteista, ne olivat kuitenkin kaikki positiivisesti sävytettyjä. Kaikki kommenttinne antaa merkitystä ja tarkoituksen jatkaa kirjoittamista, ajatushan on tunteiden herättelyä ja siitä keskustelua.  Aiemmin en ollut miettinyt edes sanan merkitystä, kun olin tottunut tuohon vanhan sanan käyttöön. Mutta näin se vanhakin koira oppii uutta, kun katsoo ja kuuntelee ympärillään pyörivää elämää. Itse en pidä sanoista äitipuoli tai isäpuoli, eikä meillä näitä käytetäkkään, eikä ole v...

Usein kuulee äitien sanovan, että kun on niin kiire ja kaikkea tekemättä. Juu on kiire ja kaikki tekemättä, mutta kuka sinulta vaatii, että tänään pitää tehdä tuo ja tuo ja tuo. Istu alas ja nauti hetkistä, kun perhe on koossa. Imurointi ja pyykinpesu voi odottaa huomista, tietysti on jotain hommia jota ei voi siirtää, mutta arjesta kannattaa nauttia. Meillä viimeinen vuosi on ollut muutosten vuosi, vanhimman pojan muutto omilleen, meidän muutto lähi kylälle, poikien koulunvaihto jne.  Tänään saan nauttia hetkistä, kun kaikki kolme poikaa on kotona. Vanhin poika tuli vaihtamaan renkaat autoonsa ja meidän koti on aina hänenkin koti, vaikka oikea oma koti olisi muualla. On onneni, että mieheni on juuri tuollainen kun on. Hän on tullut juttuun vanhimman pojan kanssa heti ensimmäisestä kerrasta lähtien ja poika sanoikin kerran, että meille tuli mies taloon, lausahdus kuvaa tilannettamme hyvin. Meillä on mahdollisuus turvautua turvalliseen ja luotettavaan aikuiseen mieheen, ennen näin ...

Nyt tiistaina on sitten, niin levännyt olo viikonlopun jäljiltä, no ei ole. Pojat notkuvat käsiin nojaten, haukottelevat ja ajatukset liitelee ihan jossain muualla kuin äikän kirjassa, toivon jo, että olisi keskiviikko. Silloin viikko meillä vasta käynnistyy, olemme hiukan hitaasti käynnistyviä. Viikonlopun myöhään valvotut illat siis kostautuvat.  Tekisi niin mieleni vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvalle, mutta ei, kotikoulu ja ruuanlaitto odottaa, siinä sivussa elukoiden ruuat, pyykit ja tiskit. Tänään en imuroi, sen olen päättänyt, pölyt ei katoa mihinkään vaikka ne imuroinkin vasta huomenna. Täytyy jossain kohtaa muistaa myös oma jaksaminen, tähän on opeteltu vuosia. Vasta masennuksen kautta ymmärsin, että kohtelen itseäni väärin, vaadin itseltäni sellaista mikä sai minut kulumaan loppu. Siitähän kärsii koko perhe jos vanhemmat eivät jaksa, joten nyt harjotellaan taukojen pitämistä ja armollisuutta itseään kohtaan. Luulisi sen onnistuvan tuosta noin vain, mutta olen vä...

Keväisen tuulahduksen terveiset Auringon paistaessa keittiön ikkunasta sisään, aherran poikien kanssa koulu tehtävien parissa. Tästä tuli todellakin erilainen kevät. Aiemmin ajattelin, että ensimmäinen kevät uudessa kodissamme, nyt mietin, että mitäs nyt.  Keittiöstämme on tullut 2-3 luokkalaisen luokkahuone ja minusta koti opettaja. Suurin osa koulupäivistä sujuu hyvin ja pojat jaksavat keskittyä, mutta välillä omatkin voimat ovat vähissä. Mutta sillä, että saamme olla yhdessä omassa kodissa onnellisia, vie aika pitkälle. Se, että elämme normaalia perhe elämää on  meille, kuin lottovoitto, näin kun ei aina ole ollut. Ketä olemme;  Äiti ja isä Piakkoin neljänkympin saavuttavia huumorintajuisia vanhempia, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi ja joille lapset menevät miltei kaikessa itsemme edelle, tahdomme tarjota lapsillemme hyvän, rakastavan ja turvallisen kodin. Olemme eläneet elämän nurjankin puolen, joten se tavan tylsä arkikin on meille lottovoitto. Kaija Ko...