arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaat vaatteet, leikitin heidät ja hoidin, mutta kroppani ei jaksanut mitään muuta.
Isoissa kompastuksissa elämässäni, tuo ystäväni masennus nostaa päätään. Olen osannut tasapainoilla sen kanssa todella hyvin tänne saakka.
Viime vuoden loppu toi elämääni paljon negatiivisuutta ja sitä, että minut yritettiin väkisin laittaa muottiin, tapaan toimia joka ei ole minun tapani toimia.
Jouduin miettimään paljon, sitä mihin olen päässyt, mitä olen itse saavuttanut ja mitä oikeasti elämässä tahdon.
Olin kuin puun ja kuoren välissä.
Kymmenessä vuodessa on oppinut käsittelemään omia tunteitaan jo paremmin, mutta vielä on paljon harjoiteltavaa ja lisäksi armollisuus itseäni kohtaan on todella vaikeaa, on vaikeaa katsoa itseä lempein silmin, silloin, kun voimat on vähissä ja saat tehtyä vain ne välttämättömimmät työt kotona.
Itselleni kirjoittaminen on tuonut todella paljon sitä tunteiden purkua, ennen se oli terapia. Terapiasta sain tavallaan työkaluja, joita osaan nyt itse käyttää tarvittaessa. Terapiaa ennen käsittelin kaiken, niin ilot, vihat ja surut päihteillä.
Arjessa yrittää ottaa niitä pieniä hetkiä itselleen,
mutta niistäkin tuntee syyllisyyttä, vaikka mieheni aina kannustaakin omaan aikaan ja painottaa sitä, että olen sen ansainnut, eikä se ole keneltäkään pois. Hyvinä päivinä sen ymmärtää, mutta, kun huonona päivänä tunteet heittää melkoista oravanpyörää on sekin hankalaa.
Aina olen ajatellut, että itse olen saanut eniten voimia vertaistuesta ja sen takia aina tännekin kirjoitan, jotta jos edes yksi ihminen saa jotain kirjoituksistani, olen onnistunut.
Lisäksi jaan paljon mietelauseita tai pieniä ajatuksia, joka päivä somessa, niissä on sitä jotakin ja toivon, että sieltä löytyy aina joku valonpilkahdus jollekin.
Tämän vuoden puolella sainkin aivan ihania viestejä ihmiseltä, joka on elämääni tullut muutaman mutkan kautta. Hän kertoi sitä, kuinka oli saanut noista lausahduksista itselleen paljon. Ja se, kuinka hän asiat esitti taas minulle, toi minulle hyvää mieltä ja onnistumisen kokemusta.
Tässä nousee mieleeni ajatus, jota olen pitänyt itselleni itsestään selvänä jo vuosia. Laitetaan hyvä kiertämään, kohdellaan toista, kuin toivoisi toisen kohtelevan sinua...
Anna hyvän kiertää- elokuva on tuonut tämän ajatuksen minulle vain konkreettisemmaksi.
Kun loppu vuodesta minua yritettiin saada lannistumaan ja ajattelemaan, että minusta ei ole mihinkään, olin jo antaa periksi. Sitten käänsin jälleen sen kaiken omaksi vahvuudekseni ja lupasin itselleni katsoa päivä kerrallaan, mitä elämä minulle tuo tai suo.
Tässä sitä ollaan tammikuun puolessa välin mietiskellen mennyttä ja tuumaillen tulevaa. Toivon kovasti tästäkin vuodesta saavani paljon irti, paljon uutta ja opettavaista. Toivoisin saavani voimavarat siihen kuntoon, että ei tarvitsisi joka päivä miettiä, jaksanko tätä nyt tai jaksanko tätä tällä viikolla.
Toivoisin, että saisin voimavaroja lisää, saisin pidettyä rakkaisiin ystäviin ja läheisiin yhteyttä helpommin, että se ei olisi pinnistelyjen kautta tulevaa. Mutta onneksi ystävät ja läheiset ovat ymmärtäneet, että sosiaaliset tilanteet kuluttavat minua niin, että yksi puhelukin voi olla liikaa. He ovat olleet tukena ja pysyneet vierellä silloinkin, kun ehkä vähiten sitä on ansainnut.
Ellinoora - Elefantin paino (virallinen musiikkivideo) (youtube.com)
“On tärkeää olla rohkea, vaikka et aina tietäisikään miten kaikki päättyy.”
— Muumipeikko
💜Jenni💜
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti