Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

Joulun pyhinä meillä on ollut perinteenä, että vanhin pojistamme tulee joulupäivänä meille syömään, meidän perheen mummon kanssa. Tuo meidän perheen mummo on tullut elämäämme jo 25vuotta sitten, hän on ollut tukena ja apuna. Harvoin ihmiset saavat elämään sellaisen ihmisen, joka kulkee mukana ja matkan vain jatkuessa hänestä tulee, perheenjäsen.  Hän on nähnyt ne minun huonommatkin vuodet ja siitä huolimatta jaksaa luottaa, eikä tuomitse. Usein nykyään puhummekin avoimesti menneistä ja siitä, kun en ole ollut parhaimmillani, kun olen valehdellut silmät päästä ja silti hän on jaksanut auttaa ja olla läsnä tarvittaessa.  Tuona eräänä jouluna miehet jäivät keittiöön tekemään meille joulu lounasta, kun me päädyimme juttelemaan asioista, jotka meitä on vuosien saatossa koskettaneet ja puhe kääntyi dokumenttiin asunnottomat. Etsin meille yhden jakson, katsoimme ja juttelimme. Itse pyörittelin päätä, kun pystyin niin samaistumaan dokumentin nuoriin.  Meidän mummo kysyikin, miltä...

Nyt se on täällä,  minun tarinani kovien kansien sisällä. Paljon etsin tekstistä virheitä ja heikkouksiani, vaikka olen saanutkin vain positiivisia ja itkuisia palautteita.  Pitkään olen haaveillut, siitä, että saan tarinaani kirjoitettua julkisemmaksi ja vain ainoastaan sen vuoksi, että tieto mitä minulla on elämän nurjalta puolelta, kohtaisi ne ihmiset, jotka painivat samojen asioiden äärellä.  Jotta ne tytöt ja pojat, joita ahdistellaan uskaltaisivat puhua, jotta ne nuoret vanhemmat uskaltaisivat pyytää apua, pelkäämättä lasten huostaanottoa,  jotta ne asunnottomat saisivat ymmärtävän katseen ja kiltin sanan. Tieto päihdemaailmasta on erittäin moninainen, ihmistä saatetaan sanoa narkkariksi, kun jointti on huulessa, tätä tietynlaista stigmaa vastaan täytyy taistella, jotta useampi ihminen näkisi päihdeongelmaisen ihmisen takana persoonan,  ja näin ymmärrys kasvaisi, addiktien kynnys hoitoon hakemiseen olisi pienempää ja lisäksi nuo käyttäjät saisivat sen kok...