Vuosi on kulunut, kun menetin jälleen läheisen päihteille...
Kyllähän suru muuttaa muotoaan ja haalistuu arjen kiireessä, mutta niin se vaan kulkee mukana ja nostaa päätään, kun ikävä hyökkää ja muistot vilisevät, kuin elokuvana silmissä!
Joskus kuoleman ymmärtää, mutta aina sitä ei osaa käsitellä niin, että sen ymmärtäisi, miksi niin nuoren ihmisen piti lähteä, onko tämä nyt reilua? Ei, ei, ei ole reilua, mutta eihän elämäkään ole, toisille suodaan elämä ilman päihdeongelmaa, kaikille ei. Kukaan ei tietänsä valitse päihdeongelman kanssa.
Itseäni lohduttaa se, ettei tuon neidin tarvitse enää kamppailla maailmaa vastaan, hän on vapaa ikuisesta tuskasta, viekkareista ja ihmisten ahneudesta. Hän voi iloita ja tanssia enkeleiden kanssa, hymyillä ilman päihteiden tuomaa epävarmuutta, niin kuin hän hymyili silloin 10vanhana, kun häntä lomille perhekodista haimme. Hän on turvassa.
Johanna Kurkela prinsessalle
https://www.youtube.com/watch?v=908IZPBag30
Tiedän hänen toivovan, että jatkan elämääni pää pystyssä eteenpäin ja niin olen tehnyt. Katselen kohti tulevaisuutta uuden ammatin toiveissa ja nautin elämästä jokaisen ystäväni puolesta, jotka lähtivät liian aikaisin.
Tiedän hänen kulkevan mukana myös hääpäivänäni <3
Jukka Poika Älä tyri nyt
https://www.youtube.com/watch?v=WfzYXN_MuwI
Rakkaudella
<3Jenni<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti