Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

Moni on sanonut ääneen minulle,  että toivoisi, etten olisi joutunut kokemaan kaikkea, mitä takaani löytyy.  Ei, itse en ajattele lainkaan niin. Itsestäni tuntuu, että olen tullut tällaiseksi ihmiseksi, juurikin siitä syystä, että olen kulkenut pimeissä syvissä vesissä. Ne hetket, mitä kukaan ei toiselle toivoisi, on kasvattanut minusta empaattisen toisia kohtaan.  Ymmärrän nuoria äitejä, varsinkin yh-äidit ovat olleet lähellä sydäntäni aina. Sitä vahvuutta noissa naisissa ei voi, kun ihailla. Tavalla tai toisella eteenpäin menevät ja aina tekevät parhaansa, parhaansa siihen hetkeen kytkettynä.  Ymmärrän ihmisiä, jotka haaveilevat ns. normaalista perhe- elämästä. Jotta saisi käydä töissä, viedä lapsia harrastuksiin ja olla illalla väsynyt kaikesta siitä.  Ymmärrän narkomaania, jolla on vieroitusoireet, jolla ei ole kotia, ei ole paikkaa minne mennä. Ymmärrän ihmisiä, jotka yrittävät rimpuilla selvinpäin, mutta tuntuu, että maailma on sinua vastaan.  Ymmärrä...

Tänään pyhäinpäivänä, muistamme kaikkia heitä, jotka ovat luotamme lähteneet. Kyynel vierähtää poskelleni,  tiedän heidän olevan lähellä,  mutta niin kaukana ja ikävä on ikuinen.  Tunnen tuulen väreen poskellani, tunnen hänet vierelläni, hetkessä hän, kuitenkin on poissa.  Niin monta asiaa olisi sanottavana ja kysyttävänä, niin monta asiaa tehtävänä. Etsin muistoistani pieniä asioita, tuoksuja ja kosketuksia, niitä, joita en enää kokea voi.  Isovanhemmilleni tahtoisin kertoa, kuinka rakkaita he ovat edelleen ja, kuinka paljon heiltä olen oppinut, kuinka kiitollinen heille olen. Teidän ovet olivat auki aina, koskaan ette sanoneet, "en kerkeä", aina te kerkesitte antaa minulle aikaanne.  Intiaaniprinsessaa tahtoisin halata, ottaa siipeni suojaan, ettei hänen tarvitsisi pelätä. Letittäisin jälleen hänen mustia hiuksiaan, jota hän rakasti teini aikanaan, kun muuten läheisyyttä oli vaikea ottaa vastaan. Kertoisin, etten tuominnut häntä koskaan päihteiden käytöst...