Läheisen päihdehelvetti

Olen nuoresta tytöstä lähtien seurannut, 
kuinka läheinen ihminen vajoaa päihdehelvettiin ja elää siellä päivästä toiseen, välillä käy pinnalla ottamassa happea ja sitten jälleen ollaan pohjalla. Läheiseni päihdekokeilut alkoi ala- asteella ja pian siellä oli seassa muutakin, kuin alkoholia. Tuolloin käyttö oli ns. viihdekäyttöä ja päihteet eivät hallinneet vielä hänen arkeaan. Tässä huomaa senkin, kuinka häilyvä se raja on viihdekäytön ja koukun välissä. Tuolloin kaikki toitottavat sitä, että minä en jää koukkuun minulla tämä on ihan hallussa. 
Laitan linkkejä läheiseni zemppi kappaleista, musiikin kuuntelu on hänelle henkireikä, silloin voi unohtaa tuskan sisällään.

Juju- Hullu
https://www.youtube.com/watch?v=jBvF8J0Y2_0

Ystävän kuoltua tapaturmaisesti, läheiseni ei enää päässyt jaloilleen. Hän ei halunnut pyytää apua, eikä osannut käsitellä suruaan. Päihteet tulivat päivittäisiksi hiljalleen, turruttamaan sitä pahaa oloa. 
Ainoita hyviä päiviä oli, kun oli niin sekaisin, että ei tiennyt seuraavana päivänä missä on rymynnyt eilisen illan/yön. 
Pikku rikollisuus tuli päihteiden kanssa käsikäessä. Siitä johtuen sakkoja ja muutama reissu kiven sisään. Kiven sisällä hän raitistui ja tunsi elävänsä pitkästä aikaa. 
Mutta tuolloin apua ja tukea ei tarjottu vapautuville niin hyvin, kuin tänä päivänä. Mitäpä asunnoton vapautunut tekee, no vetää perseet ja eikun torin laidalle tuttuja moikkaamaan. Hän päätti, että muuta ei tahdo ottaa, mutta viikkojen päästä tahti ol taas sama, kuin ennen lähtöä. 

Atomirotta- Nenä vie
https://www.youtube.com/watch?v=U3uy8eMRRSk


Se pelon tunne, kun et ole kuullut läheisestäsi mitään viikkoihin, saa käsikarvat pystyyn edelleen. 
Muistan, kuin eilisen, kun hän soitti minulle useampi vuosi sitten, että hän ei enää jaksa, hän haluaa kuolla, se sattui kovasti, kuin kropastani olisi ilmat lyöty pihalle. Se pelko hänen äänessään tuo kyyneleet edelleen silmiini. Olin niin avuton...
Useamman tunnin puhelun päätteeksi sain hänet lupaamaan, ettei tee itselleen mitään, rupeaa syömään ja nukkumaan. Se oma voimattomuuden tunne, kun et ole tuon ihmisen luona ravistelemassa häntä tähän todellisuuteen, tuntuu edelleenkin karmivalta ajatukselta. Tuoltakin pohjalta hän nousi ja minä tuin. Soittelimme useamman kerran päivässä, se rauhoitti niin minua kuin häntäkin. Noissa tilanteissa ihminen jää yksin, apua on vaikea hakea, kun pää ei toimi ja ulos menokin yksin tekee tiukkaa. Mutta niin siitä jälleen selvittiin. 
Aina hän sano mulle, että elä hättäile, kyllä minä pärjään. Puheluita oikein pelkäsi, että milloin tulee soitto, että jotain on sattunut. Kerran minut hälytettiin sairaalaan päivystyksen tarkkailuun. Jos en olisi tunnistanut tämän ihmisen vaatteita ja ääntä niin tunnistamatta olisi jäänyt. Siellä hän makasi, kuin tuntematon. 
Huumorin taakse hän suojautui useita kertoja, niin tässäkin tilanteessa ja heitti jotain, että onko tukka hyvin tms. Se reissu rauhoitti taas sen verran, että hoiti haaverinsa ja kuntoutui tuostakin. Sitten se mopo taas karkasi kädestä. 

Pariisin Kevät- Tämän kylän poikiihttps://www.youtube.com/watch?v=Pfti0duFJf0


Vaikka hän oli keskellä päihdehelvettiä, niin minun omaa päihteiden käyttöä hän ei hyväksynyt koskaan. 
Siellä on kusetusta, valehtelua yms. mutta kyllä siellä pidetään läheisistä huoltakin, yritetään suojella siltä samalta paskalta, jossa itse velloo. 
Onhan siellä paljon heitäkin, jotka myyvät alaikäisille ja tarjoavat tyyliin väkisin, vaikka olisit juuri äsken sanonut, että yritän olla ilman. Heille lähin napa on oma napa, he ajavat vain omaa etuaan. 

Onnen ja ihmeen kaupalla olen saanut pitää tämän läheisen elämässäni tänne saakka, vaikka välillä se on ollutkin hiuskarvan varassa. Niin paljon on ympäriltä ystäviä ja tuttuja kuollut, joten en voi olla, kuin todella kiitollinen. Viimeksi tänään kuulin yhden tutun kuolleen, rauha hänelle. 

Tässä kaikille ystäville terveiset sinne taivaisiin 

 https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg


Perhe- elämää hän kokeili,mutta päihteet värittivät sitäkin arkea. Iloisen terveen lapsen hän sai ja hänen vuokseen on jaksanut viimeiset vuodet ryhdistäytyä yhä uudelleen, vaikka huonompiakin aikoja on ollut. 
Kun on elänyt yli puolet elämästään päihdeporukoissa, niin siitä ei ihan niin vaan lähdetäkkään. Ihan sama minne menee niin joku tuttu tulee vastaan, tarjoaa tms. ja jälleen kierre on valmis. 
En voi sietää ihmisiä, jotka vuosien kuivana olon jälkeen tulee tarjoamaan jotain, vaikka hyvinkin tietävät toisen yrittävän kovasti. Omasta kokemuksestani tiedän, että ei tarvitse olla, kuin yksi pieni huono hetki ja repsahdus tapahtuu. 
Niinhän useat suomalaiset tekevät. Kun on ollut raskas päivä, niin otetaan lasi viiniä tai pullo olutta, noh aineiden käyttäjät nollaavat aineilla.

Deep Purple- Sometimes i feel like screaming
https://www.youtube.com/watch?v=4fsbIbAt_mo

Itse en ole suoranaisesti käynyt läheisten vertaistuki ryhmissä, mutta muissakin vertaisryhmissä niitä asioita välillä puidaan. Usealle tutulle olen sanonut, joidenka lapset on käyttäneet päihteitä, että käykää oikeasti noissa ryhmissä. Kukaan ei tiedä ennen käyntiään, kuinka paljon sieltä voi saada voimia ja työkaluja arkeensa. Se ei ole mikään häpeän aihe, kun läheinen on päihderiippuvainen, se on sairaus. Mielestäni asiasta pitäisi vaan puhua ja tuoda julki enemmän, niin hoitoon hakeutumisenkin kynnys pienenee. Ja näin apu olisi helpommin saatavilla myös läheisille. 

In Flames- come clarity
https://www.youtube.com/watch?v=EJojO8gNunI

Välillä pitää kirjoittaa näistä kipeistä ja huonoistakin muistoista ihan siksi, että jos minä olen toipunut, niin kuka tahansa voi toipua. Itsestäni ajattelin jo jossakin vaiheessa, että olen se toivoton tapaus, mutta tässä istun päihteettömänä, äitinä ja työssäkäyvänä ihmisenä. Ilman omaa tahtoa kukaan ei selviä, vaikka läheiset tekisivätkin kaikkensa toisen eteen. 
Ja toivon kovasti, että edes yksi saa jotakin näistä kirjoituksistani. Se ei tarvitse olla kovin suuri ja maata mullistava tapahtuma, 
kun ihminen tajuaa sisällään, että tahtoo oikeasti hoitoa ja raittiuteen. Muistan edelleenkin sen vapauttavan tunteen, kun pystyin vihdoin kertoa totuuden päihteidenkäytöstäni, se on suuri taakka kannettavana, joka ikinen päivä.

Atomirotta- Aurinkoon
https://www.youtube.com/watch?v=RuWTf7w9PpM

Älkää luovuttako, uskokaa parempaan huomiseen ja
muistakaa rakastaa 


Jenni <3