Aurinkoista kesän viettoa ja suurta surua

Niin on lopuillaan kesäloman vietto!
Alku kesästä vanhin poika valmistui ammattiin. Voin jälleen olla niin ylpeä äiti. Pikku pojat saivat hyvät todistukset ja vanhin vetäsi miltei täydellisen todistuksen ja lisäksi pari stipendiä. Herkässä oli äidin suu, kun valmistujaispäivä koitti. Onneksi tuolle pojalleni on suotu oikeasti hyvä elämä, vaikka lapsuuden joutuikin kulkemaan kanssani melkoisen karuakin polkua. Tänä päivänä hän osaa varmasti arvostaa ihan pelkkää elämää ja sitä, että menestyy koulussa erittäin hyvin, vaikka itse taitojaan hieman vähätteleekin. 
Pikku poikien kanssa olemme viettäneet useita tunteja uimarannalla ja nautittu auringosta. 
Jottei nyt elämä tuntuisi liian hyvältä, niin jouduin kokemaan jälleen sen, kun läheinen lähtee täältä liian aikaseen ja päihteiden vuoksi. Ystäväni nuori tytär kuoli ja tyttö on miltei päivittäin ajatuksissani, ikävä on kova. 

https://www.youtube.com/watch?v=BYo-zrMHti8


Viime yönä näin hänestä unta, hän oli niin rauhallisen ja onnelisen oloinen, jotta oloni hiukan helpottui, mutta niin monta asiaa jäi sanomatta ja asiaa yhdessä tekemättä. 
Tämä jälleen muistuttaa siitä, kuinka hauras elämä onkaan ja kuinka kiitollinen saan olla, kun kirjotan tässä ja muistelen rakkaitani. 

https://www.youtube.com/watch?v=21rv0ao6feo

Tällä viikolla törmäsin jälleen somessa narkomaani raivoon...en voi ymmärtää, kuinka ihminen voi ihmiselle olla niin julma, kuin narkomaanilla ei olisi mitään arvoa. Usea toi myös esille sen, kuinka naiveja he ovat. "Läheisilläni ja itselläni on kaikki hyvin, mitä väliä noista narkkareista" toivon tämän nais ihmisen ymmärtävän joskus, että hänen lähiomainen tai esimerkikksi lapsenlapsi voi olla vuoden päästä vaikka narkomaani, sitä tietä ei valita. 
Minua on noissa narkkari porukoissa suojeltu ja pidetty huolta, ei ne ihmiset sen läpimädempiä ole kuin terveetkään. Heillä ei vain ole samanlaista elämänhallintaa, koska päihteet hallitsee sitä. Ei voi olla lojaali kuin itselleen!


Intiaani prinsessaani ikuisesti ikävöiden ja muistellen
<3Jenni<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieleni sanoi RIKS-RAKS-POKS

Olen sairastunut masennukseen yli kymmenen vuotta sitten. Väsymykseni oli kokonaisvaltainen,  arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaa...