Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

  Vuosi on kulunut, kun menetin jälleen läheisen päihteille... Kyllähän suru muuttaa muotoaan ja haalistuu arjen kiireessä, mutta niin se vaan kulkee mukana ja nostaa päätään, kun ikävä hyökkää ja muistot vilisevät, kuin elokuvana silmissä!  Joskus kuoleman ymmärtää, mutta aina sitä ei osaa käsitellä niin, että sen ymmärtäisi, miksi niin nuoren ihmisen piti lähteä, onko tämä nyt reilua? Ei, ei, ei ole reilua, mutta eihän elämäkään ole, toisille suodaan elämä ilman päihdeongelmaa, kaikille ei. Kukaan ei tietänsä valitse päihdeongelman kanssa.  Itseäni lohduttaa se, ettei tuon neidin tarvitse enää kamppailla maailmaa vastaan, hän on vapaa ikuisesta tuskasta, viekkareista ja ihmisten ahneudesta. Hän voi iloita ja tanssia enkeleiden kanssa, hymyillä ilman päihteiden tuomaa epävarmuutta, niin kuin hän hymyili silloin 10vanhana, kun häntä lomille perhekodista haimme. Hän on turvassa. Tiedän hänen toivovan, että jatkan elämääni pää pystyssä eteenpäin ja niin olen tehnyt. Katsele...

Täytyy jälleen ihmetellä, miksi aikuisten täytyy antaa lapsilleen se kuva, että elämässä täytyy pärjätä eikä heikkoutta voi näyttää. Kaikkien pitäisi jaksaa se normaali arki, koulu, harrastukset...mutta mitäs jos pohjalla onkin masennus tai vastaava.  Minä olen kyllä puhunut aina sen puolesta, että on rohkeutta olla heikko. Aina ei ole pakko jaksaa, välillä voi olla päiviä, ettei mikään huvita, eikä se sanele sitä, että ihmisessä olisi jotain vialla tai, että hän olisi poikkeava.  Se vahvuus, jonka itse olen löytänyt olemalla minä, esittämättä mitään, tuo minulle iloa päivittäin. Tämän hetkinen elämän tilanteeni on sellainen, että minun ei tarvitse hötkyillä ja juosta, kuin päätön kana. Olemme rakentaneet arkemme niin, että minunkin pää pysyy vauhdissa mukana. Minullakin on oikeus voida hyvin, vaikka sairastuin masennukseen. Ennen häpesin edes sanoa ääneen, että tykkään nukkua pitkään ja nautin kotona olosta. Tänä päivänä arvostan jokaista hetkeä, kun saan olla ja antaa aikaan...

  AD/HD?? Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö  attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on toimintakykyä heikentävä kehityksellinen häiriö, joka voidaan diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. ADHD:n ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. ADHD:n diagnosointiin tarvitaan tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa, henkilön psyykkisestä ja fyysisestä terveydentilasta, kehityshistoriasta, elämäntilanteesta sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä. Erotusdiagnostiikassa on arvioitava, selittyvätkö oireet muilla sairauksilla tai häiriöillä. Monet erotusdiagnostisesti olennaisista häiriöistä voivat esiintyä myös samanaikaisesti ADHD:n kanssa. ADHD:n hyvä hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden ja tavoitteiden mukaan. Hoidon tavoitteena on lievittää ADHD-oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa toimintakykyä. Keskeisiä keinoja ovat ADHD-oireiseen henkilöön ja hänen ympäristöönsä kohdistuvat tukitoimet...

Usein arjen keskellä havahdun, kuin unesta. Mistä kummasta olen löytänyt nuo kaikki voimat, jotka tarvitsin, että olen tässä pisteessä.  Lähisuhde väkivallan jälkeen nostin pääni, kasasin itseni ja jatkoin matkaani. Useiden retkahduksieni jälkeen sain kasattua itseni jälleen ja jatkoin matkaani.  Kukaan ei voi käsittää sitä tuskaa, mitä kaikkea se yksikin retkahdus tekee ihmiselle, yksi pieni hetki mömmöissä, muuttuu useiden viikkojen piinaksi. Miettii omassa päässään tuhansia asioita. Kenelle haluaa asiasta kertoa vai haluaako, suuri häpeä, pystynkö kertomaan hoitavalle taholle, uskooko minuun kukaan enää, olen aivan surkea, mitä lastensuojelu sanoo, itse syytökset, olivat jotain aivan sairasta ja ajatuksen kääntäminen positiiviseksi oli vaikeaa. Kun pääsin hoidossa siihen pisteeseen, että uskalsin oikeasti olla rehellinen hoitavalle taholle. Heidän ammatitaitonsa sai minut pysymään kasassa, he ja kihlattuni saivat minut nousemaan uudestaan jaloilleni. Yksinään en olisi jaksa...