Uusperheiden tilanne poikkeutilassa on haastava!!

Jälleen on viikko pyörähtänyt perjantaihin!

Miltei jokaisessa uusiperheessä pohditaan, milloin lapsi ei enää voi mennä etävanhemman luokse ja missä menee järki, rajat ja tunteet. Tämän asian tiimoilta olen saanut myös sähköpostia ja on ollut upeaa huomata, että siellä on myös miehiä, jotka lukevat blogiani ja lähettävät sähköpostia. 
Me emme ole vielä rajoittaneet poikamme käyntejä etävanhemman luona, mutta sekin varmasti on edessä. Kovasti toivon, että päätökset saataisi tehtyä sovussa ja lapsen ja perheemme parasta ajatellen, unohtamatta millään tavalla etävanhemman oikeuksia ja toiveita.

Uusperhe sivustolla sanottiin mielestäni hyvin tähän tilanteeseen. 
"Koronaepidemian aikaan tunnemme avuttomuutta ja epävarmuutta tulevasta.  Tunteita helpottaaksemme meillä on tarve luoda rutiineja, suunnitella tulevaa tai lisätä kontrollia sekä suhteessa itseemme että suhteessa toisiin. Uusperheessä emme kuitenkaan voi vaikuttaa kaikkeen: lapset, jotka ovat myös toisen vanhemman luona, eivät ole kontrollimme alla. Kun ihminen kokee itsensä turvattomaksi, hän menee mentaalisella tasolla hätätilaan. Hätätilassa ihminen joko hyökkää, jähmettyy tai vetäytyy." 

Tässä tilanteessa usein käykin niin, että ihminen hyökkää joko puolisonsa tai exänsä/ puolison exän kimppuun siihen, joka on lähimpänä. Siitä syntyykin sitten sellainen hallitsematon oravanpyörä, kun toinenkin osapuoli joutuu hätätilaan, näin ollen siitä syntyy riita. Näissä olosuhteissa täytyy muistaa se, että on avoin puolisolleen, kertoo oikeasti jos joku ärsyttää, pelottaa tai epäilyttää. Itse olen täysin sitä mieltä, ettei semmoista asiaa ei voi olla ainakaan meidän parisuhteessa, jota ei voisi toiselle sanoa. 
Silloin kun mieheni kanssa koimme rakkauden molemmille ihan odottamattomasti ja ehkä ihan väärään aikaankin, olin täysin kypsä miehiin, ihmissuhteisiin ja valehteluun! Joten, kun huomasin, että meidän välillä onkin muita tunteita, kuin ystävyys niin vannotin mieheni, että lupaa olla rehellinen, aivan sama mitä asia koskee, mutta minä en jaksa enää valehtelua. Hän lupasi ja olemme vuosien aikana oppineet puhumaan ja käsittelemään kipeitäkin asioita. Siitä osa kiitoksen kyllä voi antaa Kuopion Päidepalvelu Hemman ammmatitaitoisille ja empaattisille työntekijöille, jotka jaksoivat kerta toisensa jälkeen käydä asioita läpi kanssamme. 
Ja olen huomannut, että mitä tunteita ennen pein sisälläni ja ns. katkeroidun yksin niiden kanssa, niin nykyään, kun sanoo vain, että minusta tuntuu nyt tältä niin jo se ääneen sanottaminenkin helpottaa. 

Nyt kun useissa perheissä molemmat vanhemmat voivat tehdä etätöitä kotona tai toinen huolehtii kotiopetuksesta ja taloudesta ja toinen käy ulkopuolella töissä, niin olisi todella tärkeää, että jokainen voisi turvautua siihen puolisoon. Tämä tilanne voi pelottaa myös aikuisia. Itseäni helpottaa jo sekin, että en katso uutisia joka päivä, aiheuttaa itselleni vain ahdistusta ja rupean miettimään liikaa. Joten olemme sopineet, että Juha kertoo kerran päivässä minulle pääpiirteittäin asiat. Tässä tulemmekin siihen mitä on syytä huomioida myös, oma jaksaminen ja itsensä kuormittaminen. Itse olen useamman vuoden harjoitellut muistamaan myös itseni kaiken tämän keskellä. Ennen ajattelin, että minun on imuroitava, pyyhittävä pölyt, tehtävä ruoka jne. ennenkuin voin olla itseeni tyytyväinen, mutta nykyään ymmärrän, että ei se tehty työmäärä minua määrittele. Olen se sama erityisherkkä Jenni vaikka, tuota lattiaa hankaisin ja kiillottaisin. Olin itse asettanut päähäni tietynlaisia odotuksia. Syvimmän masennuskauden aikana sitten masennuin lisää jos en niitä odotuksiani täyttänytkään. Oman ajan otto arjessakin on hyvä muistaa. Itse olen ruennut käyttämään äänikirjoja, se aika on vain minulle. Pienikin, vaikka puolentunnin tauko itselleen kuulokkeet päässä ei ole paljoa, mutta tekee ihmeitä. 
Ja jos molemmat vanhemmat ovat nyt kotona 24/7 samoin lapset, niin tottakai se rupeaa kokeilemaan ja testaamaan suhdetta, parisuhdekkin on poikkeustilassa. Välillä kannattaa vuorotella, jotta toinen voi vaikka pyrähtää pyörälenkillä tai vastaavaa, kun toinen hoitaa lapset. 

Mielestäni tämä on hyvää aikaa perheen lähentyä ja huomata oikeasti, kuinka hyvin toimimme perheenä/ tiiminä. Jokaisella on oma tehtävänsä tuossa tiimissä eikä ketään pidä jättää ulkopuolelle. Vaikka se teini ei välttämättä niin pihahommista yhdessä välittäisikään, mutta jo pienikin aika yhdessä lujittaa perhettä. Itse meinasimme etsiä mölkkypelin varastosta ja otetaan kisat viikonloppuna, saa nähdä kuinka käy. Kokeilkaa tekin ;)

Laittakaa ihmeessä sähköpostia tai kommenttia aihetoiveista tai vaikka kuulumisianne. 

Muistakaa, ette ole yksin!!!

Toivotan teille lämpöisiä hetkiä yhdessä 
Jenni