Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2022.

Kuka minä olen

Kuva
Tämä on kiertänyt blogeissa ja tykästyin ajatuksesta.  Opitte myös tuntemaan minua, ehkä vähän paremmin ja voitte lähteä myös leikkiin mukaan kopioimalla kysymykset itsellenne.   HARRASTUKSENI Bloggaaminen, kirjoittaminen, lemmikit ERITYISTAITO Empaattisuus ERIKOISTUNTOMERKKINI Pinkit tai punaiset hiukset VOIMABIISI Stand by me, Lemmy Killmisterin esittämänä TUNNUSLAUSEENI Äiti,rakastaa sinua LAPSUUDEN KARKKIMUISTO Isoukkini kettu karkit KERÄILEN Muumi mukeja ONNEKSI MINUSTA EI TULLUT Ahdas mielistä MITÄ TODELLA HALUAISIN TEHDÄ Lähteä ulkomaan reissulle TAPA VIETTÄÄ VAPAAILTA Kotona perheen parissa, saunomista ENNEN INTERNETTIÄ OLI MAHTAVAA Kirjoittettiin vanhan ajan kirjeitä ENNEN INTERNETTIÄ OLI KAUHEAA Kun tv;stä ei tullut mitään, nykyään on useita suoratoisto palveluita yms. PARHAAT PUOLENI Olen hyvä kuuntelija ja lojaali  OLEN HYVÄKSYNYT Että hoitaja urani on ohi KAPINOIN Nuorten puolesta EN OSAA Japania PELKÄÄN Kieroja ihmisiä  MUREHDIN Tulevaisuudesta RAKASTAN...

Ystävänpäivänä

Kuva
 Ystävyys on mielestäni näinä korona aikoina saanut uutta mittakaavaa, ystävän näkemisissä on ollut haasteita rajotteiden ja oman aikataulunkin vuoksi. Ihana on kuitenkin huomata, että tosi ystävät kulkee rinnalla ja mielestäni se on osa sitä aikuisuutta. Kaikilla on omat perheet, työt ja joillakin hurjilla myös koulu siinä rinnalla, niin sitä ei ole vain niin yksinkertaista nyhjäistä yhteistä aikaa viikottain tms.  Itse arvostan ystävissä lojaalisuutta, ymmärrystä ja hiukkaa hulluutta :)  Itselläni on muutamia ystäviä, hengenheimolaisia💓 Aikaisemmassa elämänvaiheissa en pystynyt luottamaan kehenkään, en edes itseeni. Tuolloin yli 10v sitten perheeseeni kuului 9vuotias poikani ja minä. Toista lasta toivoin kovasti, mutta sitä, kun ei ollut kuulunut muutaman vuoden yrityksen aikana, niin ajattelin, että kissa olisi se mikä täyttäisi tuon aukkoni. Jussi kissa haettiin kaverini kanssa muaseudulta ja tuollakin matkalla eksyimme, 😁mutta perille pääsimme ja Jussi kissa pääsi ...

Mielen päällä

Kuva
Jälleen kesällä luin lehdestä, kuinka Kuopiossa oli löydetty kuollut nuori mies ja jäljet näyttävät, että hän on joutunut henkirikoksen uhriksi. Kehossani vaeltaa kymmeniä kylmiä väreitä näitä lukiessani. Mietin, kuka on seuraava, tunnenko hänet jne. Vaikka piireistä olen pois päässyt, ei se tarkoita sitä, että olisin pyyhkinyt sen pois, se kulkee mukanani loppu elämäni välillä haaleina muistoina, välillä kipeinä tuskan viiltoina tai hikisinä painajaisina.  Uutisessa kerrotaan uhrin olleen 20vuotias.  Mietin läpi kaikki tutut noin tuon ikäiset...pelko muutaman ystävän puolesta painaa mieltäni.  Illan pimein tunnein mietin, vuosi sitten kuollutta kummi tyttöäni. Tuokin kuolema oli turha ja vahvasti kuvioihin liittyi päihteet. Tuotakaan kuolemaa en pysty koskaan unohtamaan. Mietin usein, oliko hänellä kylmä, tunsiko hän kipua, mitä hän tunsi, vai oliko hän niin aineissa, että oli jo omissa maailmoissaan...Teinkö hänen eteensä kaikkeni...mitä olisin voinut tehdä toisin... Si...

Erityisherkän elämää

Kuva
Monihan ei usko, eikä ymmärrä erityisherkkyyttä ollenkaan. Useimmiten ajatellaan, että kuormittunut erityisherkkä lapsi on vain huono käytöksinen, näin siis meidän lapsemme kohdalla. Minä ja poikani olemme erityisherkkiä ja sen kyllä huomaa ihan päivittäisissä asioissa, miten mihinkin reagoidaan. Koulu on tällä hetkellä pojalleni ollut jo pitemmän aikaa paikka, missä kuormitus kasvaa. Paljon lapsia, paljon eri ääniä, opettajan puhe, opettajan vaatimukset, se on vain erityisherkälle liikaa.  Erityisherkkänä kuulet esimerkiksi takarivin sipattelevat tytöt niin kovana, ettei resurssit riitä enää muuhun.  Mieheni kanssa olemme, kuin yö ja päivä. Minä koen, näen, tunnen, kuulen, aistin, niin herkästi ja mies on taas "viileä" eikä näe ja koe asioita samoin, kuin minä.  Olen onnekas, että minulla on ymmärtävä mies. Olen todella huomion kipeä välillä ja välillä minusta tuntuu, että pelkkä silittäminen rasittaa. Olemme päässeet pitkälle sillä, että minä saan, miltei joka ilta omaa...