Ystävänpäivänä

 Ystävyys on mielestäni näinä korona aikoina saanut uutta mittakaavaa, ystävän näkemisissä on ollut haasteita rajotteiden ja oman aikataulunkin vuoksi. Ihana on kuitenkin huomata, että tosi ystävät kulkee rinnalla ja mielestäni se on osa sitä aikuisuutta. Kaikilla on omat perheet, työt ja joillakin hurjilla myös koulu siinä rinnalla, niin sitä ei ole vain niin yksinkertaista nyhjäistä yhteistä aikaa viikottain tms. 

Itse arvostan ystävissä lojaalisuutta, ymmärrystä ja hiukkaa hulluutta :) 

Itselläni on muutamia ystäviä, hengenheimolaisia💓

Aikaisemmassa elämänvaiheissa en pystynyt luottamaan kehenkään, en edes itseeni. Tuolloin yli 10v sitten perheeseeni kuului 9vuotias poikani ja minä. Toista lasta toivoin kovasti, mutta sitä, kun ei ollut kuulunut muutaman vuoden yrityksen aikana, niin ajattelin, että kissa olisi se mikä täyttäisi tuon aukkoni. Jussi kissa haettiin kaverini kanssa muaseudulta ja tuollakin matkalla eksyimme, 😁mutta perille pääsimme ja Jussi kissa pääsi kotiutumaan. Siitä alkoi ystävyytemme.

Seuraavana päivänä poikani kotiutuessa hän ihmetteli pientä kissaa, joka makasi kukkaruukussa. Poikani ja tuon kissan välille syntyi side, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, vaikka poika jo omillaan asuukin. Aina käydään Jussi kissalle moikat sanomassa. 



Tuo kissa on kulkenut mukanani kohta 11vuotta ja voin kertoa, että useat itkut on hälle itketty. Meillä jokainen lemmikki on ystävä ja perheenjäsen. Heidän kauttaan olen oppinut luottamaan jälleen ihmisiin ja näin saanut myös uusia ystäviä elämääni. 

Viime kesänä ystäväni tuli hakemaan minut rannalle ja lähdimme piknikille eväät matkassa. Yhteiset pienet hetket nostavat ystävän kanssa kantaa pitkälle. 

Muistakaa sanoa ystävälle, kuinka tärkeä hän on, älkää pitäkö häntä itsestäänselvyytenä. 

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieleni sanoi RIKS-RAKS-POKS

Olen sairastunut masennukseen yli kymmenen vuotta sitten. Väsymykseni oli kokonaisvaltainen,  arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaa...