Mielen päällä

Jälleen kesällä luin lehdestä, kuinka Kuopiossa oli löydetty kuollut nuori mies ja jäljet näyttävät, että hän on joutunut henkirikoksen uhriksi. Kehossani vaeltaa kymmeniä kylmiä väreitä näitä lukiessani. Mietin, kuka on seuraava, tunnenko hänet jne. Vaikka piireistä olen pois päässyt, ei se tarkoita sitä, että olisin pyyhkinyt sen pois, se kulkee mukanani loppu elämäni välillä haaleina muistoina, välillä kipeinä tuskan viiltoina tai hikisinä painajaisina. 

Uutisessa kerrotaan uhrin olleen 20vuotias. 

Mietin läpi kaikki tutut noin tuon ikäiset...pelko muutaman ystävän puolesta painaa mieltäni. 

Illan pimein tunnein mietin, vuosi sitten kuollutta kummi tyttöäni. Tuokin kuolema oli turha ja vahvasti kuvioihin liittyi päihteet. Tuotakaan kuolemaa en pysty koskaan unohtamaan. Mietin usein, oliko hänellä kylmä, tunsiko hän kipua, mitä hän tunsi, vai oliko hän niin aineissa, että oli jo omissa maailmoissaan...Teinkö hänen eteensä kaikkeni...mitä olisin voinut tehdä toisin...

Sitten näen työssäni onnellisia ja terveitä nuoria, joita koitan opastaa, ettei toinen polku käy liian houkuttelevaksi. Mieleni tekisi siirtää tieto ja kokemus omasta päästä heille. Heillä on kaikki alussa, he ovat niin viattomia, niin olin minäkin... väärät valinnat seurasivat toisiaan...! Olen miettinyt sitäkin usein, että olisinkohan ruennut käyttämään koskaan aineita, jos minua ei olisi teininä niin rikottu henkisesti ja fyysisesti. Tahdoin karkuun tuota pahaa oloani. 

Tänä päivänä elän kuitenkin hyvää arkea ja nautin elämästä. 

Tämä syksy toi itselleni paljon kaikkea uuttakin. Naimisiin meno oli niistä suurin, opinnot, kokemusasiantuntijuutta, KOY- hallituksen jäsenenä toimiminen eli monessa mukana jälleen, kotona uusperheemme ja pieni eläintarha  <3  

Muistakaa rakastaa

💓Jenni💓