Hei, kesää päin jo vauhdilla täällä Pohjois-savossakin
Mielestäni on ikävää seurata nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla/halua tehdä toisin, kuin vanhemmat odottavat. Vielä kuulen sitä, kun vanhemmat sanovat nuorelle, "mitäköhän se mummokin ajattelee, jos et lukiota käy?" tai "olet ensimmäinen suvussamme, joka ei lähde opiskelemaan, ajattelisit nyt vähän miltä meistä tuntuu".
Kyllä noissa kohissa se pitäisi olla meidän aikuisten, joiden pitäisi ajatella. Se nuori kantaa tuota taakkanaan koko ikänsä ja jos perusaineet ei enää kiinnosta, niin lukion huonoilla papereilla et tee yhtään mitään. Jos hän ei suoriudu odotustenne mukaan, hän on epäonnistuja itselleen.
Juokse villi lapsi
https://www.youtube.com/watch?v=V2SD3pEZ3N4
Joskus nuori tarvitsee oikeasti aikaa etsiä itseänsä, tuolloin kymppiluokka tms. on mahtava vaihtoehto. Joskus nuorta voi kasvattaa eniten, kun pääsee konkreettisesti tekemään töitä esim. työkokeilujaksoja. Hänellä on kuitenkin suunnitelmia elämässä ja se on tärkeintä, että ei jää kotiin makaamaan.
Sama pätee avun hakemisessa, "et voi kertoa niille, että sinulla on huono olla" tai "et sinä masentunut ole, laiska vaan"!!! Meidän täytyisi tukea ja auttaa nuorta kokemaan eri tunteita ja jos heti aluksi hänen huono olonsa tai masennuksensa torpataan, nuori on hämillään, että mikähän tämä tunne sit on ja miks minusta tuntuu tälle. Heitä jos sanotaan laiskaksi masennukseen viitaten, voi tuhota tuota nuorta pala palalta sisältä. Kohta hän käpertyy kuoreensa eikä puhu kotona enää tunteistaan, koska aina vanhemmat tietää paremmin mikä hänen ns.diagnoosi on. Koulukuraattorin juttusille ei voi mennä, kun lapsi leimataan, tänä päivänä on niin normaalia, että nuoret kipuilevat. Elämä on niin, paljon hektisempää verrattuna menneisiin vuosi kymmeniin. Monet vertaavat nuorta itseensä tai omiin vanhempiinsa, "Kyllä minä sinun ikäisenä tein heinätöitä 8h päivässä" tai "ajattele mitä ukkisi jo sinun ikäisenä teki." Nämä on niitä tyypillisiä leimauksia, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle.
Itse pyrin tietoisesti rikkomaan sukupolvien odotukset omien poikien kohdalla. He saavat itse valita suuntansa ilman niitä odotuksia ja paineita, mitä voisin heille luoda. Huonosti ei ole mennyt vanhimman pojan kohdalla, ei käynyt lukiota, vaikka oli luokkansa parhaita oppilaita, perusopinnot kopiksessa ja nyt ammattikorkeessa insinööri opintoja.
Pelle Miljoona
https://www.youtube.com/watch?v=708BMcwadEU
Meillä on myös kotona lupa näyttää suru, masennus ja iloisuus, tunteet ja olotilat laidasta laitaan, epäilemättä heti lasta. Näin he vahvistavat siipiään turvallisessa ympäristössä ja me annamme heille hyväksynnän kotona, heidän on helpompi lähtee kokeilemaan siipiä maailmalla. Annetaan nuorten olla ihania omia itsejään, kokeilla, pettyä ja nousta uudestaan ylös ja hymyillä.
💓Jenni💓
kuvat;bixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti