Pääsimme vihdoinkin perheen voimin reissuun...on ollut koronaa, kissanpentuja, yms.
Annoin jälleen yhdelle kylämme nuorelle pojalle mahdollisuuden näyttää mihin heistä on, hän kävi hoitamassa koirat perjantai iltana ja vanhin poikamme ja hänen avopuoliso tulivat meille lauantaina eläin vahdiksi. Kallista ja haasteellista olisi viedä kaikki yli 10 eläintä hoitoon. 😁
https://www.youtube.com/watch?v=lHFPQvhuFKg
Reissumme ensimmäisenä iltana pojat tahtoi heti vesipuistoon, me vanhemmat säästelimme itseämme seuraavaan päivään.
Iltaisin grillasimme katoksella syötävää ja vietimme aikaa yhdessä. Katoksella oli kiva vaihtaa kuulumisia muiden leiriintyjien kanssa. Meitä oli sinne tullu ympäri Suomea. Ihmeellistä, kuinka leirintäalue yhtenäistää porukkaa, että kaikille voimme jutella ja olemme, kuin vanhoja tuttuja, mielestäni kivaa.
Grillaillessa parina iltana katoksella siinä kävi monenlaista perhettä. Mieleeni kuitenkin jäi kaikista kirkkaimpana kaksi romaani perhettä. Molempina iltoina heidän kanssaan siinä turisimme niitä näitä. Lauantai iltana toinen romaani miehistä sanoi, että saa nähdä pääseekö hän ravintolaan sisään, kun on juovuksissa, siitä rupesimmekin puhumaan valtaväestön ennakkoluuloista heitä kohtaan. Onhan meidän valtaväestössäkin aivan samanlailla tehty pahuuksia ja töllön töitä, eikä meitä kaikkia ole leimattu siitä huolimatta.
Tuntuu aivan naurettavalta, kun tänä päivänä puhutaan koko ajan tasa- arvoisuudesta ja sitten 2022luvulla romaani ei välttämättä pääse baariin, koska on juovuksissa ja on romaani, voi hyvää päivää.
Eikö ravintola alan koulutukset ja esimiehet ohjeista jo tänä päivänä yhdenarvoiseen palveluun? Ja tämä kyseinen romaani oli erittäin ystävällinen kaikille, lapsetkin huomioiden, eikä missään kohtaa ollut päällekäyvä tai uhkaava.
Luulin, että näistä ennakkoluuloista olisi jo päästy, mutta ei näköjään.
Reissumme oli kokonaisuudessaan onnistunut, vaikka omat nivelkivut välillä raastoi hermojani. Poikia käytettiin shoppailemassa mikkelin keskustassa, kävimme porukalla vesipuistossa, pojat ajoivat golfkärrin tyyppisillä vehkeillä ja jopa minä uskallauiduin kyytiin. Pojat saivat reissusta uusia kavereita ja sunnuntaina nauroimmekin, kun neljän lapsen porukka kulki mökistä toiseen, valitsivat varmaan parhaan aamupalan näin, jokaisesta mökistä.
Mökkimme oli pieni ja tietoisesti valittu, emme menneet mökkeilemään vaan viettämään laatuaikaa yhdessä ja se onnistui hyvin pienessä leirintämökissä. Isossa mökissä olisimme olleet poikien kanssa eri huoneissa. Tuossa saimme kärsiä joidenkin kuorsauksesta ja toisen käsistä, kun ne kopsahti yöllä ohtaan, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Vielä jäi mikkeliin paljon katsottavaa, mutta saa nähdä minne nokka vie ensi reissulla.
He tekevät töitä, maksavat veroja, opiskelevat, kouluttavat lapsensa ja heiltä meillä olisi paljon opittavaakin, esim. vanhemman ihmisen kunnioittaminen ja se, kuinka he pitävät yhtä ja huolta toinen toisistaan.
Itse voin kiittää ihanaa perhettäni,
kiitos mahtavasta reissusta ja kiitos kun saan olla meidän perheen äiti!
Muistakaa rakastaa
💓Jenni💓
kuvat;bixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti