Paljon puhutaan, kun saapuu syksy, pimeät illat, märkä maa ja pitkä talvi, ihmiset hiukan vaipuvat tietynlaiseen horrokseen odottaen joulua, toisilla jo näin marraskuussa joulu kiireet painaa päälle.
Itse olen tänä syksynä tehnyt ehkä hiukan liian kovaa tahtia töitä yms. nyt on aika pysähtyä, miettiä mikä on oikeasti tärkeää. Itsensä arvostaminen ilman, että pitää koko ajan suorittaa, on ollut itselläni vaikeinta elämässäni.
Olen aikoinaan rimpuillut amfetamiini reflat omassa sängyssä itseäni kuunnellen, olen noussut ylös, vaikka minut monesti lyötiin maahan, olen pärjännyt yksinhuoltajana kahden lapsen kanssa....miksi en osaisi jo kunnioittaa itseäni...
Olen tehnyt henkisen kasvun ihmisenä viimeisen 7vuoden aikana. Opetellut uusiksi hyväksymään itseni, hyväksymään, että aina ei ole pakko jaksaa, joskus voi sanoa ei, se on jopa suotavaa.
Minulla on ollut upeita ihmisiä ympärillä, jotka eivät ole sanoneet minua laiskaksi, vaikka en ole aina jaksanut. Ystävilläni täytyy olla lehmän hermot, koska minä olen pimennossa, en jaksa soitella iltaisin tai ennen töihin lähtöä. Olen työssäni koko ajan saatavilla ja nuoria varten, ennen töitä yritän käynnistää itseäni ja iltaisin en jaksa enää mitään. Erityisherkkyyteni vuoksi kuormitun herkästi.
Perheeni on joutunut paljon myötäilemään minun väsymykseni kanssa ja joskus tuntuu, että en ole riittävä äitinä, mutta yritän siinäkin olla armollinen ja muistuttaa itseäni, että teen parhaani ja sen täytyy riittää.
Syksyssä on paljon hyvääkin, pimenevät illat, kynttilät, isänpäivä.
Isänpäivä on saanut aivan uuden merkityksen, kun olen saanut pojilleni isän, isä, joka on läsnä ja kuuntelee, isä johon voi turvautua ja isän, jonka kanssa on kiva touhuta. Pojillani tulee aina olemaan biologinen isä, mutta mieheni on meidän perheen isä ja voin olla hänestä erittäin ylpeä.
Se, kun vanhin poikani sanoo häntä isäksi, sydämeni pakahtuu.
Ennen marraskuuta ja isänpäivää, tuntuu, kuin jokainen painaisi syksyä kohti pysähtymättä ja näin marraskuussa on hyvä hiljentää tahtia ja miettiä oman elämänsä tärkeimpiä asioita, laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, mikä tekeminen tuottaa iloa ja tuo sinulle itsellesi voimia. Itse olen sairastanut miltei koko tämän viikon flunssaa ja on ollut aikaa pysähtyä ja miettiä.
Jälleen kerran muistan erään voimanaisen sanat "Jenni, sinun täytyy itse voida hyvin, jotta voit olla hyvä äiti ja puoliso". Tämän äärellä olenkin tällä viikolla pohtinut ja katsastellut itseäni, mitä tarvitsen voidakseni paremmin.
Äidin kanssa viestitellessä myönsin, että hiukan tuntuu, että masennus yrittää nostaa päätään, äitini sanoi ihanasti "yritä nyt levätä ja hirtä se masennusliero"! Nyt on ehkä aloittaa lieron hirtto talkoot.
Nyt koen, että minulla on oikeita eväitä tälle tielle ja oikea tukijoukko rinnalla. Katsotaan mitä tästä tulee.
Tämän tahtoisin olevan jokaiselle muistutuksena, että vaikka on huonoja päiviä, huonoja kausia ei pidä antaa periksi. Minulla on ollut kymmeniä kertoja, jolloin on tuntunut, että tämä oli nyt tässä, mutta jostakin selkärangasta tulee pieni sähköisku, joka pistää minut liikkeelle, välillä hitaasti madellen, joskus hiukan vauhdikkaammin. Tähän omaan vauhdikkuuteni olen onneksi löytänyt miehen, joka on rauhallisempi ja rauhoittaa minuakin, kun minulla oikein viheltää ja teen seitsemää asiaa yhtä aikaa. Toinen mikä on auttanut, iltaisin kuulokkeet korville ja äänikirja tulille. Olen aina sanonut, että en pysty keskittymään, mutta nyt olen kuunnellut jo miltei sata kirjaa ja oikein odotan, että saan kuulokkeet illalla korville. Päivän touhuissa en vielä osaa kirjaan keskittyä. Tällä hetkellä kuuntelen Keinulaudalla Päivi Storgårdin kirjaa, jota voin suositella lämpimästi.
"Kaikille ei anneta saksia, neulaa tai puikkoja. Minulle on tässä vaiheessa sallittu puikkojen lisäksi myös virkkuukoukku ja kanavaneula. Yhteensä olen kutonut kaksitoista paria villasukkia ja yhden parittoman.
Alku on aina pahin. Pitää luoda silmukat ja jakaa ne neljälle puikolle. Joskus neuleen aloittaa langan väärällä päällä, jolloin lanka loppuu heti kättelyssä. Tai neule kiertyy sotkuksi, ja on pakko purkaa. Olen purkanut lukemattomia alkuja.
Keskivaiheilla täytyy muistaa asioita. Laskea silmukoita ja kerroksia, tehdä kantalappua ja kiilakavennuksia. En koskaan kirjoita ylös, montako kerrosta mihinkin on mennyt. Joudun laskemaan ne monta kertaa, sillä unohdan luvut saman tien. Jos laskee väärin, täytyy taas purkaa.
Sukantekijänä minä olen melkein ihminen.
Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hyvin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liiankin lujaa mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä."
https://kustantamo.sets.fi/kirja/keinulaudalla/
Saan kirjoista paljon kosketuspintaa omaan elämääni, välillä kuuntelen hömppäkirjoja ja välillä ammattikirjastoa.
Kappale: Keinu Cheek
https://www.youtube.com/watch?v=HFZrJ8kcjUU
Tämän vuoden mielenterveysviikko vietetään marraskuussa viikolla 47.
Olen seurannut kamppanjaa mielenkiinnolla ja olen menossa puhumaankin yhteen tilaisuuteen.
Näiden viikkojen merkitys on noussut arkeeni oman masennukseni vuoksi. Olen todella paljon saanut tukea toisilta saman läpi käyneiltä, joten ajattelen, että tästä puhuminen on mun juttu. Mielenterveysongelmien häpeäminen on jo tabu ja tahdon olla rikkomassa sitä stigmaa mikä mielenterveysongelmiin liitetään.
Omista tunteista puhuminen toiselle ääneen on yksi askel tervehtymiseen. Itse olen sanonut miehelleni usein ns. tyhmiä asioita mitkä ovat vaivanneet päätäni, mutta sen ulos saadessa sen merkitys kutistuu. Ja pystyn asiasta, kuin asiasta hänelle sanomaan, vaikka välillä ne hölmöiltä tuntuukin, jälkikäteen niille on jo helpompi nauraa. Mutta tällä korostan sitä puhumisen tärkeyttä, sitä että sanoitat omat tunteesi toiselle.
Puhukaa ja kuunnelkaa läheisiänne, muistakaa kysyä mitä kuuluu.
Piristäkää itseänne kynttilöin ja lämpimällä suihkulla tai vaikka juoksulenkillä, etsikää se mistä itse nautitte. Antakaa itsellenne lupa nauttia elämästä.
Kappale; Haloo Helsinki, Kuu saa valtansa auringolta
www.youtube.com/watch?v=EnH0s2JwDD4
Muistakaa rakastaa
<3 Jenni <3
Kuvat;bixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti