Uusperhe poikkeustilassa

Aika karua luettavaa uusperhe tilanteista koronan aikaan. 
Tehdyn tutkimuksen mukaan vain 20% uusperheistä on pystynyt sopimaan järjestelyt koronan aikaan sovussa. Kyseinen kysely toteutettiin 13- 27. huhtikuuta valtakunnallisena kyselytutkimuksena. 

Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan enemmäm kyseisen kyselyn tuloksista


https://uusperhe.fi/kyselyn-tulokset-uusperhe-ja-koronavirus/

Ja se, että jo normaali arki asiat on kitkaisia hoitaa lapsen toisen biologisen vanhemman kanssa, niin mitä se on ollut nyt pelon alla toimiessa.

Jälleen uusperheelliset.fi sivulta bongasin tähänkin liittyvän tekstin. 

https://uusperhe.fi/eksan-vaikutus-uusperheen-uusioperheen-lapseen/ 



Mielestäni THL olisi saanut tiedottaa enemmän uusperheellisten tilanteesta/ käytännöistä. 
Itse en olisi tietoa löytänyt jos en seuraisi uusperheellisten sivustoa muutenkin. 
THL saa kyselyssä uusperheiden ohjeistuksesta arvosanaksi 2,8 arvosteluasteikolla 1-5. Mikä minusta on todella huono arvio, kun kyseessä on näin suuri ja järisyttävä asia. 
Mielestäni liikaa keskityttiin siihen, että lapsella on oikeus etävanhempaan myös koronan aikana. 
Enemmän olisi pitänyt painottaa kokonaisuutta, entä bonusvanhemmat, yhteiset lapset ja heidän riski sairastua. 


Tällaisissa tilanteissa ei kyllä ajatella lainkaan lapsen parasta. Tällä tuhotaan paljon sitä, lapsen omaa päättelykykyä ja tapaa tutustua uuteen vanhempaan. Lapsi ei opi muodostamaan käsitystä esim. uudesta isäpuolesta vaan hänen etävanhempansa laittaa hänelle ns. sanat suuhun. Tätä näkee ja kuulee paljon. Ja lisäksi se, kuinka paljon mustanmaalataan aina toista vanhempaa.

Ensimmäisissä teksteissäni kirjoitinkin tästä poikkeustilan tuomasta uhkasta ja se kuinka se saa ihmiset toimimaan poikkeuksellisesti pelon alla.
Me olemme onneksemme pystyneet sopimaan etävanhemman kanssa tapaamiset ja vähän yleisiä pelisääntöjä. 
Olisi niin parasta pystyä puhumaan asiasta, kuin asiasta vanhempien kesken, ilman syyttelyä ja omaa parastaan ajattelematta, jokainen aikuinen keskittyisi lapsen parhaaseen. Mutta nämä on niitä vaikeita tilanteita ja näissä kannattaa usein pyytää ihan ulkopuolista keskusteluapua esimerkiksi lastensuojelusta tms. 
Useissa perheissä vieroksutaan apua lastensuojelusta, mutta kyllä minä sanon, että kun on puhtaat jauhot pussissa niin heidän kanssaan on helppo työskennellä. 
Silloin kun pelkäsi, mitä seulatulokset näyttää niin työskentely oli haastavaa. Mutta sekin johtui täysin siitä, että ei uskaltanut olla rehellinen ja kertoa, että tarvitsee apua. Usein olen ajatellutkin, että olen lapset tehnyt maailmaan, niin täytyy kyllä itse pärjätäkkin. 

Muistakaa, että rohkeutta on kertoa omista heikoista kohdista, eikä lastensuojelu vie lasta jos sanot, että olet masentunut ja ettet jaksa. He auttavat teitä jaksamaan yhdessä kotona. 
Tuo tuki pitäisi saada helpommin saatavaksi ja perheille ymmärrys, että he ei ole laitos, jotka tahtoo lapsia huostaan. Heidän tehtävä on tukea erilaisia perheitä erilaisissa tilanteissa, jopa enneltaehkäistä vanhempien väsymistä. Itse jos olisin ollut viisas ja rehellinen noin 8vuotta sitten, niin olisin säästynyt jopa pahimmalta masennus kuopalta. Muistan sen tunteen, kun ei jaksanut nousta sängystä ja kotona oli 10vuotias ja alle vuoden vanhat lapset, lisäksi päihteitä käyttävä lapsen isä. Tuolloin olisin kaivannut vertaistukea ja kaikkea muutakin. Neuvolassa, kun  jaksoin hymyillä ja kertoa tarinoita, se riitti. Vanhempiani en tahtonut asioillani rasittaa, olinhan olevinaan jo niin aikuinen. 
En sitä sano ettenkö olisi ollut iloinen ja onnellinenkin tuolloin, mutta masennus, kun ei sitä katsonut, että kierretään toi tyyppi, ku se on niin onnelinen uudesta pojastaan ja perheestään. 
Tänä päivänä onnekseni osaan jo hiukan haparoida, kun väsymys on ottamassa otetta, niin minulla on lupa levätä. Otan vaikka päiväunet, joka päivä jos sille tuntuu, sen verran on oppinut vuosien saatossa kuuntelemaan itseään. 
Enkä enää ajattele sitä niin, että mitäköhän joku muu ajattelee väsymyksestäni, eihän se muille kuulu ja jos voin näin paremmin niin sitten teen näin! Ja onnekseni perheeni ja mieheni ovat ymmärtäneet minua tämän myllerryksen läpi. 

Eiku valoa päin!!


Aurinkoisin ja iloisin mielin

Jenni <3