Päihdehelvetistä uusperheelliseksi!!!

Ulkona tuuli tuivertaa ja sade piiskaa naamaan Ystäväni masennus ja uupumus saapuivat luokseni jälleen hiljaa hiipien.  Nämä ystävät eivät ilmoita tulostaan,  eivät varoittele mitä on luvassa, eikä anna armoa hetkeäkään.  Itsestäni tuntuu, ettei minusta ole mihinkään, en kykene, en pysty. Voimat ovat niin finaalissa, että työn ja arjen yhdistäminen tuntuu todelliselta suoritukselta ja, joka tehtävään täytyy etsiä voimia erikseen. Lähden innoissani piha hommiinkin ja kohta löydän itseni rapuilta istumassa, itkemässä ja keräilemässä voimia.  Tuntuu, kuin olisi laiska, vaikka masennushan ei sitä todellakaan ole. Järjellä osaan ajatella ja tiedostan olevani sairas, mutta tunne ottaa päivittäin vallan, joka työntää minua vain syvemmälle ojaan.  Tunnetta on erittäin vaikea selittää kenellekään, sinulla on haluja tehdä, mutta voimia ei vain ole.  Olet, kuin usvaisessa metsässä, kuin Liisa Ihmemaassa, eksyneenä, tiedät määränpään, mutta matka sinne on erittäin seka...

Olen sairastunut masennukseen yli kymmenen vuotta sitten. Väsymykseni oli kokonaisvaltainen,  arjen asiat pyöritin, pojat sai ruokaa, puhtaat vaatteet, leikitin heidät ja hoidin, mutta kroppani ei jaksanut mitään muuta.  Isoissa kompastuksissa elämässäni, tuo ystäväni masennus nostaa päätään. Olen osannut tasapainoilla sen kanssa todella hyvin tänne saakka. Viime vuoden loppu toi elämääni paljon negatiivisuutta ja sitä, että minut yritettiin väkisin laittaa muottiin, tapaan toimia joka ei ole minun tapani toimia.  Jouduin miettimään paljon, sitä mihin olen päässyt, mitä olen itse saavuttanut ja mitä oikeasti elämässä tahdon.  Olin kuin puun ja kuoren välissä. Kymmenessä vuodessa on oppinut käsittelemään omia tunteitaan jo paremmin, mutta vielä on paljon harjoiteltavaa ja lisäksi armollisuus itseäni kohtaan on todella vaikeaa, on vaikeaa katsoa itseä lempein silmin, silloin, kun voimat on vähissä ja saat tehtyä vain ne välttämättömimmät työt kotona.  Itselleni ki...

Meillä kaikilla on isä,  joillakin meillä on ollut onni saada kasvaa ja tutustua häneen, toisin, kuin toisilla,  jotka eivät ole nähneet isäänsä koskaan, osa on menettänyt isänsä tai osalla on maailman paras bonus isä, isäpuoli tai jokin rakas läheinen, jonka mieltää isäksi.  Tänä päivänä perheitä on erilaisia  ja sen myötä bonus iskät ja isäpuolet ovat arkipäivää.  Meidän perheessä isänpäivää vietetään meidän perheen isän kunniaksi. Muistamme tietysti myös poikiemme  ukkeja ja menehtyneitä ukkeja, isoukkeja ja pojan biologista isää. Kynttilät käymme sytyttämässä mahdollisuuksien mukaan ja pihalle syttyy aina kynttilät. uusperheemme myötä myös ukkeja on tuplasti muistettavana.  Lisäksi olemme saaneet taivaanlahjan pojallemme, Kaakin. Hän on ollut tuon pojan ukki pienestä pitäen, vaikka meillä ei ole mitään verisiteitä toisiimme.  Rauhoitamme päivää ja teemme vähän sitä mitä iskä tahtoo. Emme tee yleensä sen kummemmin juhlaa tästä päivästä, vaan na...

Paljon puhutaan, kun saapuu syksy, pimeät illat, märkä maa ja pitkä talvi, ihmiset hiukan vaipuvat tietynlaiseen horrokseen odottaen joulua, toisilla jo näin marraskuussa joulu kiireet painaa päälle.  Itse olen tänä syksynä tehnyt ehkä hiukan liian kovaa tahtia töitä yms. nyt on aika pysähtyä, miettiä mikä on oikeasti tärkeää. Itsensä arvostaminen ilman, että pitää koko ajan suorittaa, on ollut itselläni vaikeinta elämässäni.  Olen aikoinaan rimpuillut amfetamiini reflat omassa sängyssä itseäni kuunnellen, olen noussut ylös, vaikka minut monesti lyötiin maahan, olen pärjännyt yksinhuoltajana kahden lapsen kanssa....miksi en osaisi jo kunnioittaa itseäni...  Olen tehnyt henkisen kasvun ihmisenä viimeisen 7vuoden aikana. Opetellut uusiksi hyväksymään itseni, hyväksymään, että aina ei ole pakko jaksaa, joskus voi sanoa ei, se on jopa suotavaa.  Minulla on ollut upeita ihmisiä ympärillä, jotka eivät ole sanoneet minua laiskaksi, vaikka en ole aina jaksanut. Ystävilläni t...

Paljon uutisoidaan bensan ja sähkön hinnan noususta. Itseäni lapsiperheenä huolestuttaa lapsiperheiden tilanne, mutta samalla tavalla tiukilla ovat myös tilalliset, yrittäjät, pitkän työmatkan ajajat.  Talomme lämpiää sähköllä ja puulla.  Nyt, joka tuutissa puhutaan sähkön hinnan noususta ja tämä nostaa myös polttopuun hintoja. Kohta keskituloisten pitkänmatkan töihin ajajien täytyy pitää mielessä, kumpiko on kannattavampaa, käydä töissä 100km/pvä näillä bensan hinnoilla, vai oikeasti jäädä kotiin liiton rahoille. Tästä voi nousta uusi työvoimapula kriisi ja siihen samaan syssyyn mielenterveysongelmat kasvaisi, kun ihmiset masentuisivat kotona.  Eikö kaupungin päättäjien kannattaisi tukea näitä maaseutu yrittäjiä, tilallisia, perheitä sinne maaseudulle esim. verovähennyksin. Tällä menolla kaupungit yli asutetaan ja ihmiset voivat koko ajan huonommin ja huonommin. Kukaan ei kanna vastuuta. Asuminen yleensä maalla on halvempaa, vaikka ok-talon sähkölaskuissa olisikin parann...

Pääsimme vihdoinkin perheen voimin reissuun...on ollut koronaa, kissanpentuja, yms. Annoin jälleen yhdelle kylämme nuorelle pojalle mahdollisuuden näyttää mihin heistä on, hän kävi hoitamassa koirat perjantai iltana ja vanhin poikamme ja hänen avopuoliso tulivat meille lauantaina eläin vahdiksi. Kallista ja haasteellista olisi viedä kaikki yli 10 eläintä hoitoon. 😁 Reissumme ensimmäisenä iltana pojat tahtoi heti vesipuistoon, me vanhemmat säästelimme itseämme seuraavaan päivään.  Iltaisin grillasimme katoksella syötävää ja vietimme aikaa yhdessä. Katoksella oli kiva vaihtaa kuulumisia muiden leiriintyjien kanssa. Meitä oli sinne tullu ympäri Suomea. Ihmeellistä, kuinka leirintäalue yhtenäistää porukkaa, että kaikille voimme jutella ja olemme, kuin vanhoja tuttuja, mielestäni kivaa.  Grillaillessa parina iltana katoksella siinä kävi monenlaista perhettä. Mieleeni kuitenkin jäi kaikista kirkkaimpana kaksi romaani perhettä. Molempina iltoina heidän kanssaan siinä turisimme niitä...

  Hei, kesää päin jo vauhdilla täällä Pohjois-savossakin Mielestäni on ikävää seurata nuoria ihmisiä, jotka eivät uskalla/halua tehdä toisin, kuin vanhemmat odottavat. Vielä kuulen sitä, kun vanhemmat sanovat nuorelle, "mitäköhän se mummokin ajattelee, jos et lukiota käy?" tai "olet ensimmäinen suvussamme, joka ei lähde opiskelemaan, ajattelisit nyt vähän miltä meistä tuntuu". Kyllä noissa kohissa se pitäisi olla meidän aikuisten, joiden pitäisi ajatella. Se nuori kantaa tuota taakkanaan koko ikänsä ja jos perusaineet ei enää kiinnosta, niin lukion huonoilla papereilla et tee yhtään mitään. Jos hän ei suoriudu odotustenne mukaan, hän on epäonnistuja itselleen.  Joskus nuori tarvitsee oikeasti aikaa etsiä itseänsä, tuolloin kymppiluokka tms. on mahtava vaihtoehto. Joskus nuorta voi kasvattaa eniten, kun pääsee konkreettisesti tekemään töitä esim. työkokeilujaksoja. Hänellä on kuitenkin  suunnitelmia elämässä ja se on tärkeintä, että ei jää kotiin makaamaan.  Sama pät...